Cave In: Antenna

BMG

Antenna on kovassa nousussa olevan Cave Inin ensimmäinen isolle yhtiölle tehty levy, jota on jo ehditty hehkuttaa jenkkilehdistössä varsin villein sanankääntein – mm. Alternative Press antoi levylle täydet pisteet ja kutsui levyä ”vaihtoehtorockin Pet Soundsiksi”. Yhtä hurjiin kehuihin en ylly, mutta Cave Inille on silti helppo ennustaa ruusuista tulevaisuutta. Foo Fightersin maailmankiertueelle lämmittelijäksi kiinnitetyllä bostonilaiskvartetilla on lukuisia valtteja, joista merkittävin on musiikin kokonaisvaltainen täyteläisyys ja kypsyys, nuorelle yhtyeelle harvinainen ominaisuus siis. Cave Inistä on puhuttu eräänlaisena progen ja emo-rockin symbioosina, minun mielestäni kyseessä on enemmänkin poikkeuksellisen näkemyksellinen vaihtoehtorock. Cave In käyttää kyllä tavallista monimutkaisempia sointurakenteita, mutta musiikki ei koskaan menetä tiettyä valtavirtasensibiliteettiään. Edellistä en tarkoittanut moitteeksi vaan pikemminkin, että musiikki on kautta linjan helposti lähestyttävää eikä sorru ylenpalttiseen kikkailuun koskaan.

Cave Inin musiikissa on paljon myös pop-sävyjä ja yhtye tuo rivakoimmissa biiseissä mieleeni mm. Posiesin. Jotkut muut taasen ovat verranneet bändiä Bendsin aikaiseen Radioheadiin. Jos jotakin moitittavaa etsii, on Stephen Brodskyn lauluääni aika siloitellun mitäänsanomaton – ei huono muttei huippukaan – ja vallankin emo-rockin legendaan, kaikkien viiltävien ja piinattujen riivinrautojen isään Jeremy Enigkiin verrattuna koulupoikamainen. Antenna on myös niin isolla rahalla tuotettu ja soundi niin iso, että jos levyn kuuntelee putkeen meinaa iskeä pakahtumisen tunne. Uskoisin kuitenkin, että Cave Inillä jos kenellä on ainekset räjäyttää pankki joskus tulevaisuudessa ja luoda jotakin todella kouriintuntuvaa jenkkilän valitettavan harmaaseen musiikkitarjontaan. Ja mikä parasta, yhtyeellä on oikeasti mahdollisuuksia menestyä koska sillä on ison yhtiön (ja, heh heh, kriitikoiden) tuki takanaan puhumattakaan yleispätevästä musiikista.