Julkaistu: 27.02.2011
Arvostelija: Jani Ekblom
Outvillage Records
Ehdottomuus, oman tien kulkeminen ja sen semmoiset päänsäpitämiset ovat yleensä hyvin kannatettavaa toimintaa, musiikissa ja muutenkin. Joskus (tai usein, mistä sen tietää) kuitenkin käy niin, että vaikka my way is the only way, se ei ole the best way. Tämän ruummillistuma tänä helmikuun lopun sunnuntaisena iltapäivänä on ruotsalainen punk/hc-nelikko Not Enough Hate.
Jo vuonna 1993 perustettu yhtye lanaa metallista d-beatiä melko perinteisessä (vrt. esim. Anti Cimex, josta Not Enough Hatekin on siinnyt) hengessä, mutta hyvin yksiulotteisesti. Ok, se on pelin henki, mutta kuka ajattelisi biisejä? Ainoastaan Do What They Say edes yrittää kuulostaa joltain muulta kuin siltä puisevalta, päätään seinään hakkaavalta bändiltä, joka osaa olla vain yhdellä tapaa – ja muuttuuhan sekin orastavan muutoksen jälkimainingeissa siksi samaksi perushakkaamiseksi.
Sen Not Enough Hate kyllä taitaa. Asenne ja energia, tyylitajuinen tulkinta ja vauhti ovat suunnilleen ainoat levystä mieleen jäävät seikat. Päätösbiisi I'm In Hell sentään yrittää, mutta mieluummin menen juoksemaan suohon, jos kaipaan yhden ulottuvuuden raskautta. Blogosfäärin paljontietävien tietotoimistojen mukaan Knocked Into Tomorrow on aivan omaa luokkaansa suhteessa pitkäikäisen yhtyeen aiempiin tuotoksiin.
Eipä taida Not Enough Haten varhaisemmille tuotoksilla olla ensimmäistäkään edes tsekattavan arvoista juttua.
Ruotsalainen punk/hc-nelikko, jonka d-beat lanaa myös metallisesti.
Linkki:
myspace.com/notenoughhate
(Päivitetty 27.2.2011)