RoutaSielu: Pimeys

Spinefarm

Tuomas Saukkosen maailmassa ei nähtävästi tunneta käsitettä lepo.

Herran pääbändin, Before The Dawnin, kuudes albumi julkaistiin juuri, ja huomattavasti doomahtavampi Black Sun Aeon pisti puolestaan pihalle viime vuonna jo toisen pitkäsoittonsa yhtä monessa vuodessa. Lisäksi lähivuosien projekteihin ovat kuuluneet The Final Harvest, jossa normaalisti kitarasta ja laulusta vastaava Saukkonen pääsee hakkaamaan rumpuja, sekä sittemmin jäihin pistetty doom-orkka Dawn of Solace. Yhdeksän englanninkielisen albumin jälkeen maestromme päätti ilmaista itseään äidinkielellään ja näin sai alkunsa RoutaSielu.

Ensimmäisten kappaleiden aikana erot BtD:n tuuttaukseen eivät ole vielä kovinkaan merkittäviä, vaikka laulukieli tuo mukaan tietyn suomalais-ugrilaisen ahdistuksen. Silti jokin on peruuttamattomasti muuttunut, vaikka kyse on enemmän pienistä asioista kuin mistään perusteellisesta lähestymistavan muutoksesta. Siirtymä tuntuu aluksi pieneltä, mutta jo muutaman biisin jälkeen huomaa, että se on nitistänyt soitosta pois kaupunkien sähköisen ja modernin kaiun. Nyt ollaan syvällä synkässä korvessa, vituttaa pään täydeltä, eikä ihmispolon ole lainkaan hyvä olla. Airojakin on vain yksi.

RoutaSielu on vahvimmillaan silloin, kun orkesteri ottaa selvimmin etäisyyttä Saukkosen muihin projekteihin. Folk-metallinen Soturi askeltaa reippaan kitaramelodiansa turvin kiekon parhaiden hetkien joukkoon, josta löytyy myös kiukkuisen ärhäkkä videobiisi M.E.V.. Kärkijoukkoon kiilaa lisäksi pienillä tauoilla mukavasti pelaava Ystävä, joka huhuilee jo progen suuntaan, vaikka metallisessa rivistössä lopulta pysyykin.

RoutaSielu ei varsinaisesti kaada patsaita, mutta se tarjoaa yllättävän erilaisen kulman Saukkosen metalliseen maailmaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka yksi mies voi syytää näin korkeatasoista materiaalia jokaiseen projektiinsa.