Cut Copy: Zonoscope

Modular

Kaksi 2000-luvun kehutuimpiin kuuluvaa albumia julkaissut australialainen Cut Copy hyökkää 2010-luvulle menneiltä vuosikymmeniltä tutuin asein. Yhtye leikkaa ja kopioi tällä kertaa 1980-luvun juustoisimpia synasoundeja, 1990-lukulaisia tamppaavia house-biittejä sekä 2000-luvun kitararockia. Yleistunnelma on hektinen kaikkialla kolisevien, viidakkomaisten perkussioiden ansiosta.

Cut Copyn edellislevyt ovat menneet minulta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos lukuunottamatta In Ghost Coloursin erinomaista avausraitaa Feel The Lovea. Jos kolmas kerta sanoo toden, on totuus se, että Cut Copy on edelleenkin varsin keskinkertainen yhtye. Zonoscope on kaikin puolin tyylikäs paketti, joka saa varmasti jalan polkemaan tahtia illanistujaisissa, mutta joka on kotikuunteluun hieman liian ontto.

Levyn avaava Need You Now paljastaa yhtyeen velan New Orderille ja muille 1980-luvun synapop-yhtyeille ja onnistuu lopulta 6 minuutissa saamaan kuulijasta otteen. Tätä seuraavaa Take Me Overia kuunnellessa pyörii mielessä vain Men At Workin Land Down Under. Lainaus on sen verran härski, että sen on pakko olla tarkoituksellinen. Cut Copy lainaa ja viittaa menneisyyteen läpi albumin taitavasti, mutta hieman liikaakin. Välillä tuntuu siltä, että kuuntelisi yhtyeen oman materiaalin sijaan tyylikästä remix- tai coverlevyä.

Zonoscopen perimmäinen ongelma on kuitenkin kuolemattomien melodioiden puute. Enemmän soundiin kuin sisältöön luottava levy ei anna mahdollisuutta syvemmän suhteen muodostumiselle. Dan Whitfordin laiskat vokaalitkaan eivät usein tuo kappaleille lisäarvoa, mutta paikoittain esiin hyökkäävät lauluharmoniat pelastavat paljon.

Suurimman vaikutuksen tekee lopulta hieman yllättäen päätösraita Sun God. Vaikkei tämä vartin mittainen mammutti ole sekään melodisesti kovin stimuloiva, on sen kuumeisessa rytmissä ja loputtomassa sykkeessä vetoavaa kuolemaan asti tanssimisen meininkiä.