HIM: Love Metal

BMG

Banaalisti voisi sanoa, että suureksi suomalaiseksi vientituotteeksi omittu HIM ei ole enää aikoihin ollut ”pelkkä” rock-yhtye vaan siitä on tullut kapellimestareiden ja urheilijoiden ohella yksi virallisista kansallisen alemmuudentunnon kohottajista. Moinen kanonisaatio ei tietenkään ole yhtyeen itsensä syy ja loppujen lopuksihan on vain herkullinen mielikuva miettiä herroja kabineteissa ja tätejä iltapäiväkahvilla kannustamassa dekadenttia rock-imagoa vaalivaa, kakkakepposia harrastavaa bändiä. Välillä minusta on kyllä tuntunut kuin HIMin keulakuva Ville Valo olisi omaksunut leppoisan itseironisen tyylinsä osittain juuri suojamuuriksi yhteiseksi omaisuudeksi esineellistämistä vastaan. Edellisen, markkinamielessä flopanneen (koska myyntikäyrä ei ollutkaan alati nouseva kuten toki pitäisi) levynsä jälkeen HIMillä on joka tapauksessa näytön paikka ja Love Metalille on ladattu suuria odotuksia suunnalta jos toiselta. Yhtyettään näkemyksellä johtava Valo on tiedostanut asian ja Love Metal onkin kuin definitiivinen statement HIMin osaamisesta ja erityispiirteistä: levyn nimenä on yhtyeen itsensä lanseeraama musiikkityyli, kannessa on itse kehitetty symboli Heartagram ja musiikki on punottu kiinteäksi yhdistelmäksi kolmen aikaisemman levyn ilmaisukeinoista sekä teemoista.

Videobiisi Buried Alive by Love aloittaa levyn ponnekkaasti ja sulautuu luontevasti mielestäni hieman vaisuun Funeral of Hearts-hittiin, jonka parasta antia on säkeistön itämaisia sävyjä tunnusteleva laulumelodia. Myös Beyond Redemptionin säkeistö on mainio, mutta kertosäe jälleen pettymys. Sama pätee oikeastaan koko levyyn, mikä on yllättävää koska nimenomaan kertosäkeissä Ville Valon sävelkynä on ennemmin ollut pettämätön vaikka muilta osin olisikin ollut motkottamista. Koko levyä leimaa hienoinen ponnettomuuden tuntu ja olen koettanut miettiä, mistä se johtuu. En tohtisi sanoa, että kyse on yliyrittämisestä. Pikemminkin tuntuu kuin vahva lenkki Ville itse laulaisi jotenkin flegmaattisesti ja väsyneesti – esim. Sacramentin kertosäkeessä aiemmin niin upea falsetti ei meinaa kohota niin millään. Toivoa sopii, että alkoholi ja tupakka eivät näin varhaisessa vaiheessa ole pilanneet tähtösemme ääntä. Love Metalilla on paljon maukkaita hetkiä: Sweet Pandemoniumin kokonaistunnelma, Soul on Firen bassokuvio, Sacramentin piano (riistokäytöstä huolimatta). Mielestäni on kuitenkin oireellista, että levyn kokonaisuutena onnistuneimmalta kappaleelta tuntuu sävellyksenä yksinkertainen ja hoilotuskertosäkeen sisältävä Endless Dark, joka ei olisi ollut ässäbiisi edes Deep Shadowsilla. Moitteista huolimatta Love Metal on erittäin kuunneltava levy, jonka vahvuus on tunnelmassa. Harmittaa vain niin vietävästi, että biisit eivät herätä suurempaa intoa, vallankin kun Love Metal on ensimmäinen yhtyeen levy jota en ole lähestynyt skeptisesti vaan täynnä intoa ja toivoa.

Ville Valon sanoitukset ansaitsevat erityismaininnan. Olen ollut jokaisen HIM-albumin jälkeen varma siitä, että Valo ei kykene enää ammentamaan kuluneista symboleista mitään uutta, mutta aina hän onnistuu pyörittämään niistä uusia merkityksiä ja kielikuvia – vieläpä niin, että ne vaikuttavat SEKÄ kieli poskessa tehdyiltä ETTÄ vakavilta yhtä aikaa. Yksin sanoituspuoli nostaa HIMin omaan sarjaansa ja luo bändin ympärille nykypäivänä harvinaisentuntuista mytologiaa, johon voivat samastua niin runotyttöset kuin ironiset ja kyyniset wanna be-runoilijatkin. Onko muuten kukaan muu huomannut, että Love Metalin kansitaide on selkeä tribuutti Metallican Black albumin suuntaan? Esim. takakannen käärmeaihio ja biisinnimien sijoittelu ovat kuin yksi yhteen tuon klassikon kanssa.

Kommenttien keskiarvo:

Niphredil kommentoi 21.08.2004:

Pisteet:

Bongasin levyn alennuksessa, ja nappasin sen salamana mukaani. Samalla muuten käteen tarttui myös Razorblade Romance. Aattelin, että johan se äippä taas valittaa, kun on rahaa tuhlattu mokomaan, mutta itse olen itä mieltä että kyllä kannatti. Love metal sisältää niin vahvaa tunnetta, että kuuntelin aluksi sitä varmaan viikon putkeen, ja se melkeen koski. Makoilin pimeessä huoneessa ja huudatin "Sweet pandemoniumia" yms. Eniten minua kuitenkin koko HIMissä viehättää Ville Valon ääni. Hän laulaa niin suuresti koko sielustaan, että kuulostaa melkeen kuin häneen koskisi. Koko levy on niin täynnä juuri sitä tunnetta, jota en osaa kuvailla muuten kuin sanoilla "ranteidenviiltelymusaa hyvässä mielessä". Mistähän sekin tulee?

Nimetön kommentoi 08.09.2004:

Pisteet:

Täydellistä, niin ku kaikki aiemmatki levyt. Vallan mainiota! Pidän erityisesti biisistä Sweet Pandemonium. Se vaan kolahtaa.. Jotenki tosi kaunis sanotus ja melodia (vai mikä lie onkaan). Kyseisest biisistä mulle tulee jotenki mieleen jotakin, mutten tiedä mitä. Ikuinen arvoitus. Ehkä siks siitä niin diggaanki.. Hmm.. Ja myös The Sacrament on hyyyvin kaunis, samoin The Path.
Siis iha mieletön levy, ei muuta voi sanoa. Hyvä, pojat!

Nimetön kommentoi 05.11.2004:

Pisteet:

HIM on todella hyvä bändi!! Tottakai ville valon kaltaisia artisteja tulee arvostaakkin paljon enemmän kuin niitä TV-ohjelmien kautta "tehtyjä" laulajia. HIM on todellakin viidentähden bändi!!!!!

Join_Me kommentoi 05.11.2004:

Pisteet:

HIMin kaikki ilmestyneet levyt ovat sanoinkuvaamattoman hyviä!!! Love Metal ansaitsee todella hyvät arvostelut!!!!!
Kaikkein parasta artistissa on persoonallinen ääni, enkä usko kuulevani elämäni aikana yhtään ihmistä, kuka pystyy samaan kuin ville valo ja HIM!!!!

Nimetön kommentoi 20.11.2004:

Pisteet:

HIMin kaikki ilmestyneet levyt ovat vallan upeita! yksin ollessani kotona, popitan HIMii ihan täysillä!(toivottavasti naapurit ei kyllästy) ja Vilellä on tosi hyvä ääni!
just mitä pojat tekee eli tää lovemetal musa on ihan parasta!
mut se v***** ku keikat on k-18!!?? varmaanki ku ville ju ja polttaa lavalla?

ku eka levy tuli ni siittä asti oon kuunellu enkä vieläkä kyllästy!! :)

Nimetön kommentoi 26.12.2004:

Pisteet:

HIMiltä on ilmestynyt neljä pitkä soitto levyä,yksi ep ja yksi kokoelmalevy. Lisäksi bootleggejä ja sinkkuja on runsaasti.

ensimmäinen EP: 666 Ways To Love:Prologue (1996)

Levyt:
(1.) Greatest Lovesongs Vol.666 (1997)
(2.) Razorblade Romance (2000)
(3.) Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001)
(4.) Love Metal (2003)

kokoelma:
The Greatest Hits 1997-2004 (2004)

siinä ne sitten olikin...tai siis plus bootleggit ja sinkut vielä päälle... (:

TÄÄ HIMIN LOVE METAL LEVY ON MAAILMAN PARAS KAIKKIEN MUIDEN HIMPULOIDEN LEVYJEN OHELLA. TÄYDET **(vii*si)** TÄHTEÄ!!!!
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Nimetön kommentoi 31.01.2005:

Pisteet:

Minusta tuo Love Metal on aivan loistava levy, kuten kaikki HIMin muutkin levyt!
Mä voin sanoo että olen riippuvainen HIMistä, kaikki mikä liittyy HIMiin ja Ville Valoon helpottaa. Jos on ollut ilman Himiä kauan niin pään sisällä on semmoset himitykset päällä että tuntuu kuin olisi vierotusoireita.. Rakastan HIMin musiikkia ja Ville Valon ääntä! Kaikki sen biisit ovat mulla ainakin osuneet suoraan sydämeen, tosin yksi biisi menee muiden yli, joka on Our Diabolikal Rapture. Se on niin ihana että ihan itkettää.

Nimetön kommentoi 05.02.2005:

Pisteet:

Love Metal on erittäin onnistunut levy! Varsinkin pienen pettymyksen aiheuttaneen Deep shadowsin jälkeen, Love Metal on nannaa korville!!
Buried alive by love aloittaa levyn mahtavasti, jonka jälkeen voi rauhoittua hetkeksi funeral of heartsin parissa. Sweet Pandemonium saa mielen onnelliseksi ja surulliseksi samaan aikaan ja se on pakko kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan. Soul on Fire saa todellakin sielun syttymään mahtavan soundinsa vuoksi. The Path on täydellinen lopetus täydelliselle levylle, aivan kuin One Last Time Razorblade Romance:lle
Path saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin kauniilla lyriikallansa!!

Mahtava levy kaikenkaikkiaan!!

Nimetön kommentoi 05.02.2005:

Pisteet:

Kun ensimmäisen kerran kuuntelin Love Metalin, se tuntui liian surulliselta ja synkältä. Mutta parhaimmat levyt aukeavatkin vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Kaikki HIMin levyt ovat erittäin hyviä ja hieman erilaisia, joten on vaikea sanoa, mikä on paras. Ville Valon ääni on aivan uskomaton ja hän osaa laulaa sekä pehmeästi ja hiljaa että korkealta ja kovaa. Tällä levyllä sen erityisesti huomaa. Biisit ovat samanlaisia, välillä ollaan hempeissä tunnelmissa, välillä rokataan kunnolla.
Vain HIM osaa yhdistää nämä ja tehdä uskomattoman kaunista, sielua viiltävää musiikkia. Kaikissa biiseissä on omat lumoavat kohtansa, mutta Endless Dark-biisin alkaessa tuntuu kuin aurinko alkaisi paistaa.

FrozenMoon kommentoi 07.03.2006:

Pisteet:

HIM ei ole tehnyt sitten Razorblde Romancen jälkeen mitään innostavaa jälkeä. Love Metal levyn kappaleet ovat hirveän mukaansatempaamattomia ja jokseenkin jopa melko elottomia tekeleitä. Buried Alive By Love aloittaa levyn ensikuulemalla kovin räväkkäästi ja jatkaa levyn hittikappaleella The Funeral Of Hearts. Kyllä se HIM jaksaa innostaa hyvin suurta osaa radion kuuntelijoita ja muutenkin suomalaista gootti-rokki kansaa. Love Metal levyn kappaleissa on joissakin kappaleissa tiettyjä kohtia jotka ovat melko kiintoisia ideoita, mutta ne kaatuvat kasaan välittömästi levyn kokonaisuuden paljastuttua heikoksi HIM albumiksi. Love Metal levyn voisin luokitella NRJ musiikiksi jopa, innostamatonta ja melko laiskantylsää tasapaksua pakkopullaa. Razorblade Romance ja Greatest Lovesongs Vol.666 luultavasti jäävät HIMin uran ainoiksi ylpeyden aiheiksi. Love Metallissa ei ole lihaa luitten päällä. Kaikki kappaleet ovat melko kasaan romahtavia Love-rokki tekeleitä.

Holsu kommentoi 20.03.2006:

Pisteet:

Love Metal on huono kokonaisuus. Niin kuin moni muukin HIMin levyistä. Oikeastaan vain debyyttialbumi Greatest lovesongs 666 onnistuu kokonaisuutena.

Pidän erittäin paljon Funeral of Heartsista sekä etenkin The Sacramentista. Molemmat ovat loistavia. Mutta koko muu levy kuulostaa huonolta muminalta. Poikkeuksena ehkä avausraita Buried alive by love, joka vaan on huono nopeatempoinen hätäily.

Tällä levykokonaisuudella HIM ei etene maailmalla. Sinkuilla saattaa hyvinkin niin tehdä.

VampireHeart kommentoi 02.11.2006:

Pisteet:

Love Metal on mielestäni yksi HIMin parhaista levyistä. Levyltä pompahtaa mielestäni selkeästi esiin biisit Sweet Pandemonium sekä Endless Dark. Buried alive by love toimii varsinkin livenä loistavasti. Deep Shadows and Brilliant Highlights:in (joka ei ollut 'kunnon' metallimusiikkia), Love Metal on enemmänkin sitä 'vanhaa' HIMiä. Lisäksi sanoitukset poikkeavat aikaisempien albumumien sanoituksista. Love Metallilla on paljon vaikeaselkoisempia sanoituksia. Love Metal on levy, joka sisältää älyttömän monta helmeä. Toimii hyvin myös livetilanteissa.