Julkaistu: 12.05.2003
Arvostelija: Miika Jalonen

BMG
Banaalisti voisi sanoa, ett� suureksi suomalaiseksi vientituotteeksi omittu HIM ei ole en�� aikoihin ollut ”pelkk�” rock-yhtye vaan siit� on tullut kapellimestareiden ja urheilijoiden ohella yksi virallisista kansallisen alemmuudentunnon kohottajista. Moinen kanonisaatio ei tietenk��n ole yhtyeen itsens� syy ja loppujen lopuksihan on vain herkullinen mielikuva mietti� herroja kabineteissa ja t�tej� iltap�iv�kahvilla kannustamassa dekadenttia rock-imagoa vaalivaa, kakkakepposia harrastavaa b�ndi�. V�lill� minusta on kyll� tuntunut kuin HIMin keulakuva Ville Valo olisi omaksunut leppoisan itseironisen tyylins� osittain juuri suojamuuriksi yhteiseksi omaisuudeksi esineellist�mist� vastaan. Edellisen, markkinamieless� flopanneen (koska myyntik�yr� ei ollutkaan alati nouseva kuten toki pit�isi) levyns� j�lkeen HIMill� on joka tapauksessa n�yt�n paikka ja Love Metalille on ladattu suuria odotuksia suunnalta jos toiselta. Yhtyett��n n�kemyksell� johtava Valo on tiedostanut asian ja Love Metal onkin kuin definitiivinen statement HIMin osaamisesta ja erityispiirteist�: levyn nimen� on yhtyeen itsens� lanseeraama musiikkityyli, kannessa on itse kehitetty symboli Heartagram ja musiikki on punottu kiinte�ksi yhdistelm�ksi kolmen aikaisemman levyn ilmaisukeinoista sek� teemoista.
Videobiisi Buried Alive by Love aloittaa levyn ponnekkaasti ja sulautuu luontevasti mielest�ni hieman vaisuun Funeral of Hearts-hittiin, jonka parasta antia on s�keist�n it�maisia s�vyj� tunnusteleva laulumelodia. My�s Beyond Redemptionin s�keist� on mainio, mutta kertos�e j�lleen pettymys. Sama p�tee oikeastaan koko levyyn, mik� on yll�tt�v�� koska nimenomaan kertos�keiss� Ville Valon s�velkyn� on ennemmin ollut pett�m�t�n vaikka muilta osin olisikin ollut motkottamista. Koko levy� leimaa hienoinen ponnettomuuden tuntu ja olen koettanut mietti�, mist� se johtuu. En tohtisi sanoa, ett� kyse on yliyritt�misest�. Pikemminkin tuntuu kuin vahva lenkki Ville itse laulaisi jotenkin flegmaattisesti ja v�syneesti – esim. Sacramentin kertos�keess� aiemmin niin upea falsetti ei meinaa kohota niin mill��n. Toivoa sopii, ett� alkoholi ja tupakka eiv�t n�in varhaisessa vaiheessa ole pilanneet t�ht�semme ��nt�. Love Metalilla on paljon maukkaita hetki�: Sweet Pandemoniumin kokonaistunnelma, Soul on Firen bassokuvio, Sacramentin piano (riistok�yt�st� huolimatta). Mielest�ni on kuitenkin oireellista, ett� levyn kokonaisuutena onnistuneimmalta kappaleelta tuntuu s�vellyksen� yksinkertainen ja hoilotuskertos�keen sis�lt�v� Endless Dark, joka ei olisi ollut �ss�biisi edes Deep Shadowsilla. Moitteista huolimatta Love Metal on eritt�in kuunneltava levy, jonka vahvuus on tunnelmassa. Harmittaa vain niin viet�v�sti, ett� biisit eiv�t her�t� suurempaa intoa, vallankin kun Love Metal on ensimm�inen yhtyeen levy jota en ole l�hestynyt skeptisesti vaan t�ynn� intoa ja toivoa.
Ville Valon sanoitukset ansaitsevat erityismaininnan. Olen ollut jokaisen HIM-albumin j�lkeen varma siit�, ett� Valo ei kykene en�� ammentamaan kuluneista symboleista mit��n uutta, mutta aina h�n onnistuu py�ritt�m��n niist� uusia merkityksi� ja kielikuvia – viel�p� niin, ett� ne vaikuttavat SEK� kieli poskessa tehdyilt� ETT� vakavilta yht� aikaa. Yksin sanoituspuoli nostaa HIMin omaan sarjaansa ja luo b�ndin ymp�rille nykyp�iv�n� harvinaisentuntuista mytologiaa, johon voivat samastua niin runotytt�set kuin ironiset ja kyyniset wanna be-runoilijatkin. Onko muuten kukaan muu huomannut, ett� Love Metalin kansitaide on selke� tribuutti Metallican Black albumin suuntaan? Esim. takakannen k��rmeaihio ja biisinnimien sijoittelu ovat kuin yksi yhteen tuon klassikon kanssa.




Entinen His Infernal Majesty, joka tunnettiin my�hemmin nimell� HIM. B�ndi levitti Heartagramin voimalla Love Metalin surusanomaa.
Yhtyeen kuuluisin kokoonpano:
Ville Valo - laulu
Mikko "Linde" Lindstr�m - kitara
Mikko "Mige" Paananen - basso
Janne "Burton" Puurtinen - koskettimet
Mika "Gas" Karppinen - rummut
Linkki:
heartagram.com
(P�ivitetty 30.1.2026)
Kommenttien keskiarvo:




Siis iha mielet�n levy, ei muuta voi sanoa. Hyv�, pojat!
Kaikkein parasta artistissa on persoonallinen ��ni, enk� usko kuulevani el�m�ni aikana yht��n ihmist�, kuka pystyy samaan kuin ville valo ja HIM!!!!
just mit� pojat tekee eli t�� lovemetal musa on ihan parasta!
mut se v***** ku keikat on k-18!!?? varmaanki ku ville ju ja polttaa lavalla?
ku eka levy tuli ni siitt� asti oon kuunellu enk� viel�k� kyll�sty!! :)
ensimm�inen EP: 666 Ways To Love:Prologue (1996)
Levyt:
(1.) Greatest Lovesongs Vol.666 (1997)
(2.) Razorblade Romance (2000)
(3.) Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001)
(4.) Love Metal (2003)
kokoelma:
The Greatest Hits 1997-2004 (2004)
siin� ne sitten olikin...tai siis plus bootleggit ja sinkut viel� p��lle... (:
T�� HIMIN LOVE METAL LEVY ON MAAILMAN PARAS KAIKKIEN MUIDEN HIMPULOIDEN LEVYJEN OHELLA. T�YDET **(vii*si)** T�HTE�!!!!
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
M� voin sanoo ett� olen riippuvainen HIMist�, kaikki mik� liittyy HIMiin ja Ville Valoon helpottaa. Jos on ollut ilman Himi� kauan niin p��n sis�ll� on semmoset himitykset p��ll� ett� tuntuu kuin olisi vierotusoireita.. Rakastan HIMin musiikkia ja Ville Valon ��nt�! Kaikki sen biisit ovat mulla ainakin osuneet suoraan syd�meen, tosin yksi biisi menee muiden yli, joka on Our Diabolikal Rapture. Se on niin ihana ett� ihan itkett��.
Buried alive by love aloittaa levyn mahtavasti, jonka j�lkeen voi rauhoittua hetkeksi funeral of heartsin parissa. Sweet Pandemonium saa mielen onnelliseksi ja surulliseksi samaan aikaan ja se on pakko kuunnella yh� uudestaan ja uudestaan. Soul on Fire saa todellakin sielun syttym��n mahtavan soundinsa vuoksi. The Path on t�ydellinen lopetus t�ydelliselle levylle, aivan kuin One Last Time Razorblade Romance:lle
Path saa kylm�t v�reet kulkemaan selk�� pitkin kauniilla lyriikallansa!!
Mahtava levy kaikenkaikkiaan!!
Vain HIM osaa yhdist�� n�m� ja tehd� uskomattoman kaunista, sielua viilt�v�� musiikkia. Kaikissa biiseiss� on omat lumoavat kohtansa, mutta Endless Dark-biisin alkaessa tuntuu kuin aurinko alkaisi paistaa.
Pid�n eritt�in paljon Funeral of Heartsista sek� etenkin The Sacramentista. Molemmat ovat loistavia. Mutta koko muu levy kuulostaa huonolta muminalta. Poikkeuksena ehk� avausraita Buried alive by love, joka vaan on huono nopeatempoinen h�t�ily.
T�ll� levykokonaisuudella HIM ei etene maailmalla. Sinkuilla saattaa hyvinkin niin tehd�.