Darcasis: This World Is Falling

Omakustanne

Juvalaisten toinen täyspitkä esittelee melkoisella tenholla jyrisevän yhtyeen, jonka darkmetalin kategoriaan lumpsahtava tyyli ei kaihda keinoja pyrkiessään ottamaan kuulijasta tiukan otteen. Puhdikkain soundein kuorrutettu, tunnelmoinnin, progeilun ja sähäkän teknisen mätön piikkilankaan kiertynyt soitanta saa ylleen vokalisti Jani Jupin normien mukaisesti korinaan, mörinään ja puhtaampaankin mylvintään taipuvan äänen, joten pohjatyönsä Darcasis on hoitanut huolella. Ainakin jossain määrin lajitovereista erottelevana valttikorttina orkesteri on ottanut kosketinkioskin tyylilajille tavallistakin aktiivisempaan käyttöön, minkä myötä kappaleista löytyy sekä jylhää taustamattoa Dimmu Borgirin tyyliin että myös ilkeän vinoutunutta karnevaalitunnelmaa hieman Finntrollin sekopääpeikkojen tapaan.

Monipuolisuus ja yhtenäisyys kohtaavatkin levyllä varsin sopusuhtaisesti eikä mikään kokonaisuuden osatekijä tunnu oikeastaan puolivillaiselta, mutta varsinaisen biisimateriaalin suhteen olisi vielä petrattavaa. Riffeissä on kohtuullisissa määrin tylyä voimaa, melodioissa tarttumapintaa ja rakenteisiin sekä sovituksellisiin yksityiskohtiin on selvästi kiinnitetty huomiota, mutta turhan tasaiseksi tunnelma jää. Ankarammat ja yllättävämmät tehokeinot voisivat tehdä hyvää myös laulun suhteen, joka tuntuu liian usein jäävän sivurooliin. Tällä saralla bändi toisaalta onnistuu hiukan yllättämäänkin - tai ainakin tuntui hämmentävän jännältä huomata miten paljon kiinnostuneemmin korvat reagoivat kuulemaansa Miekka vai hiljaisuus-mekastuksen kohdalla. Kyseinen kappale kun on tittelinsä mukaisesti esitetty suomeksi, missä ei toisaalta pitäisi nykyään enää olla mitään jännää. Täh?

Darcasiksella on liemessään melko reippaasti potentiaalia, mutta This World Is Falling jää keskisarjan esitykseksi. Seuraavalle tasolle nousu ei vaadi sinänsä paljon, mutta kyse on ratkaisevista asioista. Bändi tarvitsee enemmän ja itsepäisempää omaa ilmettä touhuun, jotta mäiskintä myös pitää kunnolla otteessaan.