Sparzanza: Folie à Cinq

Spinefarm

Keihäät on teroitettu viimeisen päälle, iskut ovat täsmällisiä, massiivinen voima jättää taakseen vain ihmisleikkelettä ja murskavoitto on varma! Näin tuntuisi Sparzanza ajattelevan tuoreimmalla levyllään, mutta kuinkahan lie totuuden laita?

Kovaa nousukautta elävä ruotsalaispartio ei ole viidennellä täyspitkällään jättänyt juuri mitään harkinnan tai tulkinnan varaan. Rallit löytävät kohteensa kuin lämpöhakuiset ohjukset, kertosäkeet nostavat bändin ilmalentoon ja tunnelma on kaikin puolin vahva - ainakin aloitusraita Temple Of The Red-Eyed Pigsin ajan. Sen jälkeen toistetaan samaa temppua uudelleen ja uudelleen hieman ajatusta varioiden (Ai miten? No jousislovarilla tietenkin!) kunnes kaava on toistettu levyn puoliväliin mennessä puhki. Riffipuolelta löytyy kosolti hyvää töminää, soitto kulkee komeasti, vokalisti Fredrik Weilebyn tulkinnassa on voimaa ja monipuolisuutta, mutta tuhdisti tuotettu metallinen rock-jyräys ei anna tälle kuulijalle tarpeeksi. Pikemminkin levy yrittää puskea tiensä läpi helpointa mahdollista kautta. Siis toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

Tämä on suuri sääli varsinkin sen takia, että kiiltelevän pinnan alla kuulijaa väijyy bändin julma ja arvaamaton persoonallisempi puoli, josta sanoitusten epämukavat aiheet, kappaleiden kieroutuneet yksityiskohdat ja ajoittain varsin railakkaaksi äityvä ruhjonta vihjailevat. Folie à Cinqilla Sparzanza on kuitenkin päättänyt tehdä vaikutuksen kuuluisaan harmaaseen massaan ja tunkea itsensä stadioneille. Onnea yritykseen, mutta toivottavasti orkesterin potentiaali suurempiin tekoihin - kuten tosissaan sykähdyttäviin albumikokonaisuuksiin - ei unohdu tien päälle.