The Twilight Singers: Dynamite Steps

Sub Pop

Tähdet ovat jälleen otollisissa asennoissa, sillä kymmenvuotisjuhliaan viettävä The Twilight Singers katkaisee viiden vuoden mittaiseksi venahtaneen kuivan kautensa albumirintamalla. Alkujaan The Afghan Whigsin vokalisti/kitaristi Greg Dullin sivuprojektina syntynyt kollektiivimainen yhtye on muuttanut tasaisesti muotoaan mestarin ympärillä. Tällä kierroksella vahvuuksiin kuuluvat jälleen vanhat luottomiehet Dave Rosser (kitara) sekä Scott Ford (basso), joiden rinnalle on rekrytoitu rumpali Greg Wieczorek ja viulisti Rick Nelson. Luonnollisesti albumilla käväisee myös koko joukko vierailijoita, joten Dynamite Steps astelee näiltä(kin) osin edeltäjiensä jäljissä.

Kaiken alku ja loppu on tuttuun tapaan Dullin karismaattinen ääni, jonka varassa albumi vuoroin raivoaa, vuoroin pohtii hiljaisemmin asioita. Kuumeisella nimibiisillä tunteet leimahtavat huippuunsa rumpukoneen ja monikerroksisen, vimmaisen soiton voimin; ”Lick your lips / desire / the liar / becomes divider”. Nyt ei todellakaan kysytä kauniisti ja oteta vankeja. Tummemman ja sielukkaamman puolen kultainen leikkaus löytyy, kun mukaan vaunuihin nousee The Gutter Twins toveri Mark Lanegan, jonka kanssa Dulli on vienyt kaksosia jo vuosia eteenpäin. Herrojen kahdestaan esittämä Be Invited on niitä mykistäviä hetkiä, joiden jälkeen on vaikea sanoa yhtään mitään. Tunnelmiltaan pitkäsoitto on melkoinen mutkasuma, vaikka jokaista tarinaa yhdistää vahva melankolisuus sekä tietty ruosteinen sävy. Mikäli kyseessä olisi elokuva, saattaisi Dynamite Steps olla mustavalkoinen ja moderni lännenelokuva, tai ehkäpä sittenkin ranskalaisen uuden aallon jalanjäljissä kulkeva tarina.

Rujot äänivallit ja tylyt tarinat kertovat varjoihin jäävästä maailmasta, sekä niistä hetkistä jotka karkaavat elämässä nopeasti – halusimmepa tai emme. Dulli ei ryhmineen tarjoa mitään uutta, mutta herran tutkimusmatka omassa historiassaan on kiinnostava sekä monipuolinen. Omalla tavallaan kyseessä on tosin liiaksikin Dullin oma kuva, jolla runsaat vieraat jäävät statisteiksi, kun mies maalaa suurta tunteiden tauluaan.