Mikan Paja: Kahvila kaihomieli

Hattarankevyttä suomenkielellä esitettyä poppia, onko moista koskaan liikaa? Mielestäni ei, kunhan kyseessä on riittävän tasokas esiintyjä. Mikan Paja ei ylitä rimaa esikoisensa jokaisella kappaleellaan, mutta parhaimmillaan yhtye maalaa auringon vaikka keskelle talvisinta taivasta.

Kahvila kaihomieli poppailee hetkittäin vallattomasti, mutta on myös melankolisuuteen taipuvainen kiekko, kuten nimikin antaa jo ymmärtää. Pienistä varjoista huolimatta aurinkoinen positiivisuus leimaa kaikkia kappaleita, jopa niitä joissa tarinat ovat haikeita. Maailmanparantaja järkyttyy Afrikan tilasta ja masentuu, mutta kappaleen viesti on silti lopulta; ”kanssasi kuljen huomiseen / se vielä valoon sut vie.” Mikan Paja lainaa rohkeasti muilta ja joskus tämä työ toimii paremmin kuin toisinaan. Kovasti Kauko Röyhkältä kuulostava Moona menee jo pastissiksi, ja Soudellaan viistää todella läheltä Suurlähettiläiden tekosia. Vastaavasti Takiainen tarraa omintakeisella tavallaan kiinni, vaikka biisi tutulta kuulostaakin, ja Neljä haavetta toimii kaikesta naiiviudestaan huolimatta. Tai ehkä pieni lapsenmielisyys onkin se juttu, jota ilman haaveet eivät toteutuisi.

Pajallaan ahkeroinut Mika Hatula on säveltänyt ja sanoittanut jokaisen kappaleen, sovitusten jakautuessa osittain bändin harteille. Yhden miehen visio on toteutunut, mutta ehkä pieni vastuun jakaminen olisi tuonut muassaan monipuolisemman kokonaisuuden. Pajan työ on kyllä laadukasta, mutta samalla hiukan tasalaatuista.