Magnum: The Visitation

SPV/Steamhammer

33 vuotta sitten ensimmäisen albuminsa julkaissut Magnum on viime vuosina kiristänyt jälleen julkaisutahtia. The Visitation onkin jo viides pitkäsoitto uudella vuosituhannella, ja bändi on jatkanut oman tiensä kulkemista muotivirtauksista välittämättä. Mukana alkuperäisistä voimista ovat enää vokalisti Bob Catley ja kitaristi Tony Clarkin, mutta eipä Magnum juuri muuta kaipaakaan toimiakseen kaikilla sylintereillä.

Ikä ei näytä painavan brittiveteraaneja, joiden progehtavassa rock-metalloinnissa on runsaasti kerrostumia kuluneilta vuosikymmeniltä. Modernilta kalskahtava Black Skies on vaikuttava startti, mutta sävellys hukkuu lopulta ylettömään mahtipontisuuteensa. Kakkosraita Doors to Nowhere irtoaa jo huomattavasti rennommin, bändin kuulostaessa myöhäisempien aikojen Deep Purplelta, ja tästä eteenpäin jalka naputtaakin sitten tasaisen varmasti tahtia lattiasta. Vahvimmillaan orkesteri on kiekon puolivälin kohdilla, kun vaivattomasti eteenpäin rullaava Wild Angels, sekä päälle seitsemänminuuttinen Spin Like a Wheel päästetään irti. Näillä raidoilla bändi kuulostaa iättömältä, vahvalta ja nälkäiseltä, aivan kuin elettäisiin taas vuotta 1972 ja yhtye olisi juurikin perustettu.

The Visitation on kokeneiden tekijämiesten vakaan työn näyte. Tyylillisesti yhtye on juuttunut aikoja sitten paikoilleen ja kappalemateriaali hapertuu etenkin loppua kohden, mutta siitä huolimatta Magnum saa kurottua kasaan kelvollisen kiekon. Ei tässä mitään vallankumouksia enää käynnistetä, mutta fanit saavat jälleen rahoilleen vastinetta.