The Streets: Computer and Blues

679/Locked On

Mike Skinner eli The Streets on ollut yksi 2000-luvun populaarimusiikin harvoista selkeästi täysin omintakeisista artisteista, joiden tuotanto on saavuttanut myös kaupallista menestystä. Teknon eri alalajien sekä rockin ja popin risteyksissä seikkaileva musiikki on jo sinänsä komeaa kuultavaa, mutta viimeistään Skinnerin paksulla aksentilla kulkeva, jäljittelemättömästi rytmitelty puhelaulu on taannut The Streetsille paikan 2000-luvun popin kaanonissa. 10 vuotta myöhemmin The Streetsin komea saaga on päättymässä. Skinnerin mukaan viides levy, Computers and Blues, jää myös hänen viimeisekseen.

On hieman surullista, että tarina tulee päätökseen, sillä The Streetsin debyyttilevy Original Pirate Material (2002) sekä erityisesti tätä seurannut A Grand Don´t Come For Free (2004) kuuluvat vuosituhannen alun hienoimpien albumien joukkoon. Voisin jopa väittää, että kerta toisensa jälkeen upealla draaman kaarellaan tyrmäävä kakkosalbumi on eniten levysoittimessani 2000-luvulla pyörinyt levy. Ainakaan kauas siitä se ei jää.

Toisaalta tuntuu siltä, että juuri nyt on sopiva aika lopettaa. The Streetsin taiteellinen ura on selkeässä laskusuhdanteessa. The Hardest Way To Make An Easy Living (2006) sekä Everything Is Borrowed (2008) sisälsivät loistavia hetkiä, mutta eivät kokonaisuuksina nousseet lähellekään edeltäjiään. Samaa voi sanoa uudesta albumista.

Tutut elementit ovat tallella myös Computers and Bluesilla, mutta sävellykset ovat entistä keskinkertaisempia. Sanoituksissa liikutaan tutuilla alueilla eli juhlimisen, arkisten pohdiskelujen ja ihmissuhteiden Bermudan kolmiossa. Skinner on edelleenkin parhaimmillaan erinomainen ihmissuhdelyyrikko. Olisi vaikeaa kuvitella kenenkään tekevän koskettavaa kappaletta Facebook-päivityksistä, mutta siinäkin Skinner onnistuu OMG-kappaleella.

Skinner vastaa tuttuun tyyliin lähes kaikesta levyllä, mutta myös (syystäkin) unohdetun The Music -yhtyeen vokalisti Rob Harvey on osallistunut muutaman biisin tekoon. Näistä särökitaran ja yksinkertaisen biitin kuljettama Going Through Hell on albumin iskevintä osastoa. Seuraavat huiput kuullaan vasta loppusuoralla. ABC on nokkela lyyrinen taidonnäyte, mutta pisimmän korren vetää Trust Me. Mielettömän tarttuvasti svengaava kappale vie ajatukset välittömästi kesään. Biisiä kuunnellessa tuntee jo kirmailevansa kesälaitumilla, kylpevänsä auringossa ja nauravansa ystävien kanssa pussikaljojen äärellä.

Computers and Blues on The Streets -asteikolla huono levy, mutta yleisellä tasolla aivan hyvä. Sen rinnalla julkaistu mixtape Cyberspace and Reds on vielä kuulematta, mutta vaikuttaisi siltä, että The Streetsin ura päättyy vain perusvarmaan suoritukseen.