Shotgun Club: Love Under the Gun

Stupido Twins

Kotimainen post-punk on parin viime vuoden aikana osoittanut jälleen selkeitä voimistumisen merkkejä. Konkarit aktivoituvat, ihka uusia bändejä syntyy tasaiseen tahtiin, albumeita julkaistaan ja myös menneiden aikojen teot on nostettu jälleen kunnian. Toisin sanoen koko genre elää renessanssia.

Luottonimet Joy Division ja Suicide mainitaan myös helsinkiläisen Shotgun Clubin saatteessa, jonka debyyttialbumi kolistelee ja synkistelee kuin 70- ja 80-luvun vaihteissa konsanaan. Minimalistisesti toteutetut kappaleet heilahtelevat ahdistuneesta rutistuksesta goottidiskon kautta aina uuden aallon fiilistelyyn saakka ilman, että touhu vaikuttaisi millään tavoin päämäärättömältä. Kiitos tästä kuuluu varmasti osittain sille, että kokoonpanosta löytyy kokemusta riittämiin, jolloin bändi ei sorru lapsuksiin vaan hallitsee sarkansa.

Basson pyöreällä rullauksella kulkevat Play Dead (Too Young to Die) ja Black Hills, sekä tanssilattialle tamppaamaan pyrkivä Casino ovat nipun vahvimpia ralleja, joita pohtivammat ja elokuvamaisemmat raidat puolestaan vahvistavat. Popahtavinta osastoa edustaa jälkimmäisellä puoliskolla kuultava Fake Fake, joka voisi olla peräisin vaikka New Orderin alkuhämäristä.

Hakkaavaan bassorytmiin perustuva soitto, ahkerasti käytetty kaikuefekti sekä tummat lyriikat kaikuvat vaikutteiden haamuista, mutta mitäpä siitä kun homma toimii. Tämä on betonihelveteissä riutuvien sielujen ääniraitaa, joka ei koskaan oikeastaan vanhene.

Kommenttien keskiarvo:

jani_e kommentoi 18.02.2011:

Pisteet:

Yllättävän asiallinen levy siihen nähden, että tämän(kin?) genren nykytouhut ei pääsääntöisesti ole ollut oikein mistään kotosin. Hyvin on tavoitettu alkuperäinen, kolkko ja teollinen soundi mutta biisit vois osin olla parempia. Kokonaisuutena ehkä vähän tönkkö, mut mieluummin niin kuin liian pehmeä ja mielistelevä.