Tevana 3: Mieron tiellä

Omakustanne

Tevana 3 ilmoittaa julkaisseensa kautta aikain ensimmäisen metallilevyn, jolla sähkökitara on korvattu kokonaan sähkökanteleella. Levyllä kuullaan myös kalevalamittaista lyriikkaa sekä kolme kokonaan karjalankielistä kappaletta. Kyseessä ei kuitenkaan ole kaupallinen hyökkäys samaan ovenrakoon Korpiklaanin kanssa, vaan enemmänkin vanhan mallin kellarihenkinen kokeilu: kotitekoisen albumin kappaleet koostuvat suureksi osaksi psykedeliasävytteisistä, hitaista, yhteen ainoaan suuntaan kulkevista kolmen minuutin purkauksista ja levyn soundimaailmasta tulee mieleen ennen muuta 90-luvun norjalainen blackmetal-skene.

Kellarihenkeä tai ei, keskeneräiseltä kuulostaa. Kantele, karjala ja kummilla vesillä soutelu toki lyö levyyn persoonallisen leiman, mutta homman konsepti ei tunnu olevan bändille itselleenkään vielä selvillä. Kerrasta tarttuvien melodioiden säveltäminen ei näytä olevan edes tähtäimessä, mutta toisaalta psykedeelinen aineskaan ei ole tarpeeksi huuruista tai väkevää pystyäkseen kiertämään köyden kuulijan kaulan ympärille. Pakkasperhonen onnistuu pitkän intronsa aikana saamaan näppeihinsä, mutta lopulta biisin rakentelu jää puolitiehen. Sama ongelma käy levyllä tutuksi - biisit ikään kuin loppuvat kesken kerta toisensa jälkeen.

Myöskään mikään kanteleen voitokas esiinmarssi albumi ei ole. Kansallissoittimemme soi levyllä epäselvänä ja laveana, eikä sillä tunnu olevan lead-soittimen vaatimaa tenhoa. Kenties Tevana 3 ei ole vain vielä löytänyt aivan sopivinta tyyliä soittimen käyttöön tämän tyyppisessä musassa, sillä levyä kuunnellessa kantele ei juurikaan vedä itseensä positiivista huomiota. Rocktoimittajana en toki väitä kanteleen soitosta juuri mitään ymmärtäväni, mutta uskallan arvata, että bändi itsekin kuulee, että parantamisen varaa kantelemelodioiden esilletuonnissa on.

Pisteitä levy ei kerää sen paremmin myöskään laulusuorituksista eikä levyä värittämään pyrkivistä nopeista paloista - esimerkiksi peruskomppirankistelu Koprat kun kuulostaa vain ja ainoastaan juntilta. Haluaisin kuitenkin uskoa, että Tevana 3 ottaa kantelemetalloinnissaan vasta ensimmäisiä, ja sitä kautta luonnollisesti vielä hieman haparoivia askeleita, jotka muuttuvat varmemmiksi ajan ja kokemuksen myötä. Askelten varmetessa suosittelen yhtyettä vielä tarkistamaan myös nimensä - Tevana 3 ei ehkä ole se nimi, jolla musiikkia kannattaa lähteä Eurooppaan levittämään.