PrrMotors: Paranormaalia toimintaa

Prrmanent

Kolmisen kuukautta sitten PrrMotors julkaisi sekä coverlevyn että omaa materiaalia sisältäneen levyn. Melkein samassa muotissa levytyksillään pysyttäytyneeltä nelikolta lainakappaleiden tarjoaminen yhtyeen näköisinä oli mukavan johdonmukainen ja hillitty askel vieraaseen. Nyt tämä liike jatkuu, kun PrrMotorsin kuudennella levyllä laulukieli on vaihtunut englannista suomeksi.

Äkkiseltään muutosta ei meinaa huomata, kun levyn aloittava Polkupyörävaras on vokalisoinniltaan jo tutun epäselvää huutoa. Mutta kun kielen vaihtumisen toteaa, tulee teksteihin keskityttyä ensimmäisillä kuunteluilla aiempaa enemmän. Erityisen palkitsevaa se – suhteessa aiempaan – ei kuitenkaan ole: suomeksikin PrrMotors luottaa hokemiin, odotettaviin (mutta hyviin) loppusointuihin ja yksinkertaiseen aiheiden käsittelyyn.

Musiikillisesti nahkaa ei ole luotu juuri ollenkaan ja Paranormaalia toimintaa onkin oikeastaan tyylipuhdas parikymmentäminuuttinen PrrMotors-tuotos: sähäkkyyttä, rupista toteutusta, hokemia ja koukkuja, laiskoja riffejä, noin yksi idea per biisi ja kaikesta vaihtelevuudesta ja ailahtelevaisuudesta huolimatta syntyvä hieno, yhtenäinen tunnelma. Laulukielen vaihtumisen johdosta yhtyeen kiinnittyy kotimaiseen perinteeseen: kauniinsynkeä Kellot on tyylipuhdas Kauko Röyhkä -pastissi, kun taas kiihkeä Keskimittainen kaupunkilaiskyrpä hakee innoituksensa ja oikeutuksensa mm. Tuomari Nurmion varhaisesta materiaalista.

Muutamasta muusta ässästä – klassista poppia kierosti sivuava Ylikierroksilla sekä klassisen rockin kaukaa kiertävä instrumentaali Dekadentti Pentti, joka ohimennen sanoen kestää yli neljänneksen levyn mitasta – huolimatta Paranormaalia toimintaa jää omissa kirjoissani heikoimmaksi PrrMotors-tuotokseksi. Ei siksi, että materiaali olisi huonompaa kuin yhtyeen aiemmilla levyillä, vaan koska jo edellisellä omaa materiaalia sisältäneellä levyllä alkanut väljähtyminen tuntuu jatkuvan; ihan kuin olisi kuullut osan tästä jo aiemmin.