Jonny: Jonny

Turnstile

Kun kaksi omillaan tai ainakin erill��n hienosti p�rj��v�� lauluntekij�� ly�tt�ytyv�t yhteen, on lopputulos yleens� v�hemm�n kuin osiensa summa. Poikkeusta t�h�n ei tee Jonny, Teenage Fanclubin Norman Blaken sek� Gorky's Zygotic Myncin Euros Childsin muodostama duo. Kaksikon nimett�m�ll� debyytill� liikutaan v�h�n yll�tyksett�miss�, pehmeiss� poptunnelmissa luoden musiikillista vastinetta sessioissa runsaasti nautitulle hattaralle.

Blake ja Childs ovat tuttuja vuosien takaa. Mm. 90-luvun lopulla miesten yhtyeet kiersiv�t yhdess� ja vuonna 2001 Blake soitti Gorky'sin levyll�. Jonnyssa onkin j�lleenn�kemisen tuntua; kuin kohtaisi vanhan tutun, jolla on v�h�n uudet kujeet. Paikoin jopa hyvin v�h�n: Jonny kulkee paljon Blaken yhtyeiss��n tutuksi tekemill� alueilla, mutta antautuu my�s kevyen psykedeeliss�vytteiseen ja hassuttelevaan tunnelmointiin; suunnalle, joka on Childsille tutumpi.

Kokonaisuus on parilla sanalla sanoen pikkukiva ja v�h�nsanomaton. Paikoin Jonny on kuin rampautunut ja laulustemmaton Teenage Fanclub, kevytversio Skotlannin kenties parhaimmasta popyhtyeest�. Albumin biisit rakentuvatkin klassisen helposti, pienist� osista ja lallatellen kulkien, mutta eiv�t tahdo j��d� mieleen. Aloitus Wich is Wich lupaa tavallaan liikaa: tunnarimainen, kierohko ja hokemallisen tarttuva renkutus j�m�ht�� ehk� jopa liian hyvin kuuppaan.

Materiaaliltaan albumi on hyv�, mutta se ei t�llaisen klassisen popin yhteydess� riit�. Vaikka albumilla liikutaan The Byrdsin ja muutaman muun liiankin klassisen kuusariyhtyeen hengess�, ei Jonny-kaksikko s�vellyksiss��n yll� p��b�ndiens� tasolle. Tasaisen albumin parhaimmistolta tuntuvat keskelle levy� ankkuroidut vet�v� You Was Me, pianokaunokki Circling The Sun sek� perinteik�s English Lady. Turhinta antia on kymmenminuuttinen Cave Dance, joka hienon alun j�lkeen taantuu tyls�ksi junnaukseksi � yritykseksi saavuttaa seuraava taso.

Lopputulos ei ole kummoinen. Tasapainoinen kyll�, my�s tekij�idens� kuuloinen. Jonny vaatii purkkamaisuudestaan huolimatta runsaasti huomiota. Onkin hankala kuvitella, ett� kukaan Blakeen, Childsiin tai miesten yhtyeisiin tutustumaton Jonnyn hattaramaisesta h�t�st� erityisen helposti vieh�ttyisi. Ei siihen toisaalta ole kovin pakottavaa tarvettakaan.