Jonny: Jonny

Turnstile

Kun kaksi omillaan tai ainakin erillään hienosti pärjäävää lauluntekijää lyöttäytyvät yhteen, on lopputulos yleensä vähemmän kuin osiensa summa. Poikkeusta tähän ei tee Jonny, Teenage Fanclubin Norman Blaken sekä Gorky's Zygotic Myncin Euros Childsin muodostama duo. Kaksikon nimettömällä debyytillä liikutaan vähän yllätyksettömissä, pehmeissä poptunnelmissa luoden musiikillista vastinetta sessioissa runsaasti nautitulle hattaralle.

Blake ja Childs ovat tuttuja vuosien takaa. Mm. 90-luvun lopulla miesten yhtyeet kiersivät yhdessä ja vuonna 2001 Blake soitti Gorky'sin levyllä. Jonnyssa onkin jälleennäkemisen tuntua; kuin kohtaisi vanhan tutun, jolla on vähän uudet kujeet. Paikoin jopa hyvin vähän: Jonny kulkee paljon Blaken yhtyeissään tutuksi tekemillä alueilla, mutta antautuu myös kevyen psykedeelissävytteiseen ja hassuttelevaan tunnelmointiin; suunnalle, joka on Childsille tutumpi.

Kokonaisuus on parilla sanalla sanoen pikkukiva ja vähänsanomaton. Paikoin Jonny on kuin rampautunut ja laulustemmaton Teenage Fanclub, kevytversio Skotlannin kenties parhaimmasta popyhtyeestä. Albumin biisit rakentuvatkin klassisen helposti, pienistä osista ja lallatellen kulkien, mutta eivät tahdo jäädä mieleen. Aloitus Wich is Wich lupaa tavallaan liikaa: tunnarimainen, kierohko ja hokemallisen tarttuva renkutus jämähtää ehkä jopa liian hyvin kuuppaan.

Materiaaliltaan albumi on hyvä, mutta se ei tällaisen klassisen popin yhteydessä riitä. Vaikka albumilla liikutaan The Byrdsin ja muutaman muun liiankin klassisen kuusariyhtyeen hengessä, ei Jonny-kaksikko sävellyksissään yllä pääbändiensä tasolle. Tasaisen albumin parhaimmistolta tuntuvat keskelle levyä ankkuroidut vetävä You Was Me, pianokaunokki Circling The Sun sekä perinteikäs English Lady. Turhinta antia on kymmenminuuttinen Cave Dance, joka hienon alun jälkeen taantuu tylsäksi junnaukseksi – yritykseksi saavuttaa seuraava taso.

Lopputulos ei ole kummoinen. Tasapainoinen kyllä, myös tekijöidensä kuuloinen. Jonny vaatii purkkamaisuudestaan huolimatta runsaasti huomiota. Onkin hankala kuvitella, että kukaan Blakeen, Childsiin tai miesten yhtyeisiin tutustumaton Jonnyn hattaramaisesta hötöstä erityisen helposti viehättyisi. Ei siihen toisaalta ole kovin pakottavaa tarvettakaan.