Omniavatar: United Earth

Omakustanne

Jyväskyläläinen Omniavatar rymistelee debyytillään melkoisen massiivisissa maisemissa. Ison maailman malliin tuotettu möhkäle kattaa monen sortin edestä vaikutteita, mutta simppeleintä orkesterin metalliin olisi liittää moniselitteinen etuliite "proge". Jälkituotannon apujoukkoja, rumpuja ja ajoittaista naislaulua vaille kaiken United Earthin musiikin luonut Timo Komulainen on visionääri paikallaan ja omaa vieläpä omalaatuisen lauluäänen, jossa on kuultavissa sävyjä sekä Devin Townsendin että myös Dave Mustainen ulosannista. Musiikin puolesta scifi-teeman ympärillä pyörivä touhu liitelee korkealla yläilmoissa, mutta laskeutuu ajoittain kuolevaisten sekaan tylyllä deathmetal-tykityksellä, Fear Factoryn kulta-ajoista muistuttavalla täsmäjyräyksellä ja toisaalta myös hennon minimalistisilla akustisilla osuuksilla. Paketti tuntuu siis tarpeeksi kiinnostavalta syvemmällekin mulkaisulle, mutta tosiasioiden avautuessa kuva sirpaloituu ja sininen kuolon ikkuna kaataa järjestelmät.

Ensinnäkin United Earthin kolmentoista biisin ja yli 70 minuutin mittainen kesto on - varsinkin yhdelle yrittämälle - aivan liikaa. Olkoonkin, että varsinaista tyhjäkäyntiä ei juurikaan ole havaittavissa, mutta kauniisti kuvaillen levy alkaa jo puolivälin paikkeilla käymään niin paksuksi jöötiksi, että pöntöstä loppuu vetovoima. Osittain tätä asiaa ajaa myös varsin rohkeasti ylilyöty äänimaailma, joka potkii lujaa ja samalla antaa tilaa nostaen mieleen Townsendin luomukset sekä hieman myös Ayreonin. On totta, että äänimaailma on isommankin budjetin tuotosten kanssa likimain samalla viivalla, mutta tuotantoarvoihin panostaminen tuo esiin samat ongelmat mitä fantasia- tai progemetallin suurnimienkin kohdalla ilmenee: kokonaisuus kääntyy enemmän pömpöösin kuin vaikuttavan puolelle. Albumi on toki suunnattu lähinnä vapaaseen nettilevitykseen, mutta tyylilajin parissa tyypillistä mielikuvia vahvasti ruokkivaa fyysisen julkaisun visuaalista puolta sen sijaan jää kaipaamaan. Tähän asiaan huomion kiinnittäminen sai esimerkiksi postrock-retkue Betrayal At Bespinin taannoisen Diary Of A Dead Man Walking-albumin tuntumaan kokonaisuutena hyvinkin eläväiseltä reissulta.

Ongelmallisuudestaan huolimatta United Earth on Omniavatarilta hyvä avaus pitkäsoittorintamalla. Kokonaisuudesta kuuluu hyvällä tavalla huolellinen hiominen ja tarkkaan vaalitut avainkohdat, varsinkin levyn alkupuolta kannattelevissa melodioissa on juuri sellaista lähes majesteetillista jylhyyttä mitä hyvältä progeräiskäleeltä toivookin löytävänsä. Esilletuotujen pulmien valossa ei voi kuitenkaan olla miettimättä ääneen millaista jälkeä saattaisi syntyä mikäli Komulaisella olisi ympärillään tarkka ja tiivistämistaitoinen tuottaja sekä musiikillisiin seikkoihin omaa ainestaan aktiivisesti tuputtava bändikokoonpano.