Angelica Kult: Before and After the Flatline

Beaver Patrol

Helsinkiläinen Angelica Kult julkaisi kolme vuotta sitten TrashGang debyyttialbuminsa, jolla neljä nuorta naista ja kitaristi/konevastaava Henry Waldén mellastivat post-punk, new waven sekä goottirockin saralla. Vielä samana vuonna Waldén menehtyi tapaturmallisesti ja koko bändin tulevaisuus oli vaakalaudalla.

Angelica Kult tekee kuitenkin viimein paluun myös levytysrintamalla, ja Before and After the Flatline esittelee myös uudistuneen kokoonpanon. Kitaran varressa on nyt Riku Kuukka ja orkesterilla on ihka oikea rumpalikin Reko Ahon muodossa. Kannuttajan myötä Kultin ilmaisusta on karissut pois paljon elektronisuutta, vaikka Elinan koskettimet yhä taustoja tapetoivatkin. Monilla kappaleilla soitto painottuu selvästi enemmän painostavan synkän post-punkin kuin tunnelmallisen aaltoilun suuntaan.

Uudistunut kaava tuottaa pienestä yskimisestä huolimatta paikoitellen myös tulosta. Vauhdilla ja voimalla kohti kotia puskeva Coming Home ottaa koko mittavan massansa ja viskaa sen kuulijan silmille asenteella, jota ei voi kuin kunnioittaa. Albumin todellinen mestariteos on kuitenkin astetta uhkaavammin rullaava Night Train, joka lähtee liikkeelle samasta pisteestä, vie painostavuuden huippuunsa, ja räjäyttää lopulta koko potin. Kunniamaininnan ansaitsee myös vaanivammin askeltava Chains, jossa vokalisti Mine sekä kitaristi Riku käyvät onnistunutta vuoropuhelua.

Before and After the Flatline on mainio albumi, vaikkei se aivan esikoisen korkealle asettamaa rimaa saavutakaan. Kiekko jää kaipaamaan todellista gravitaatiopistettä, jonka ympärille kokonaisuus asettuisi.