Julkaistu: 12.02.2011
Arvostelija: Antti Hurskainen
Naïve
Faithfullin edellinen täyspitkä Easy Come, Easy Go (2008) on kokoelma muiden muassa Jarvis Cockerin ja Antony Hegartyn kanssa vedettyjä duettoja ja omin päin versioituja lainakappaleita. Horses and High Heelsillä on äänessä vain lady Marianne kaikessa karheudessaan, kauneudessaan ja kauheudessaan. Tutuksi tullut luova lainailupolitiikka jatkuu, mutta albumin 13 raidan joukkoon on mahtunut myös neljä Faithfull-originaalia. Toisaalta rajanvedot oman ja vieraan välillä ovat hyödyttömiä, sillä mistä hyvänsä tulee tämän goottimummon tulkitsemana hänen ja vain hänen kuuloistaan.
Yleistunnelmaltaan albumi notkuu eteenpäin ennen kaikkea rennosti. Taustalla häärii joukko New Orleansista kaivettuja luottomusikantteja, joiden kyyditsemänä Horses and High Heels luovii soulin ja bluesin kautta rujompaan rockiin ja utuisiin jazzballadeihin. Tiukasta ammattitaidosta ja Faithfullin vakuuttavasta läsnäolosta huolimatta albumin tyylillinen moninaisuus johtaa lievään sekavuuteen. Esimerkiksi No Reasonin baarirockhölkkä tuntuu asiattomalta tempaisulta proosallisen That’s How Every Empire Fallsin päälle. Eläväisen rönsyilyn eduista huolimatta albumi olisi ollut selkeämmän punaisen langan tarpeessa.
Tyrmäävimmillään Faithfull on elegantisti liitävän nimikappaleen ohella versioidessaan The Gutter Twinsin The Stationsia ja The Shangri-Lasin Past, Present and Futurea. Coveria lienee syytä pitää onnistuneena jos se jättää originaalin varjoonsa, ja näin käy molemmissa tapauksissa. Etenkin The Shangri-Lasin kaihoisan itsetutkiskelun Faithfull raakkuu ikänsä tuoman edun myötä huomattavasti vakuuttavampiin ulottuvuuksiin.
Painavan laulutulkinnan, vallitsevan rentouden, lainatavaran runsauden ja tietyn sekavuuden liittona Faithfullin uusin vertautuu esimerkiksi Bob Dylanin ja Johnny Cashin palvottuihin vanhuudentöihin, joiden taiteellista velttoutta on annettu anteeksi ja usein pieniäkin ansioita paisuteltu. Kyse ei olekaan ensisijaisesti musiikista. Faithfullin – kuten Dylanin, Cashin, Jaggerin ja lukuisten muiden pioneerien – 2000-luvun tuotantoa kuunnellessa saa mahdollisuuden yrittää hahmottaa koko läntisen kevyen musiikin lyhyttä historiaa. Marianne oli silloin ja on yhä.
Psykologian professorin ja itävaltalaisen aristokraattirouvan tytär syntyi vuonna 1946 Lontoossa. 1960-luvun alkupuolella Faithfull alkoi esiintyä folklaulajattarena brittikahviloissa nousten pian kansainväliseen suosioon ensisinglensä As Tears Go By (1964) myötä. Kyseessä on samalla yksi Mick Jaggerin ja Keith Richardsin ensimmäisistä yhteisistä sävelmistä. Jaggerin kanssa seurustelun ohella Faithfull kasvatti mainettaan levyttämällä ja näyttelemällä pitkin vuosikymmentä. Huumeongelmien himmentämä tähti syttyi uudelleen vasta vuoden 1979 Broken Englishillä, pitkän uran musiikillisella kliimaksilla.
Kirjoitushetkellä 69-vuotias karheaääninen legenda on julkaissut 20 sooloalbumia ja tehnyt yhteistyötä Beckin, Angelo Badalamentin, Metallican, Nick Caven ja lukemattomien muiden suuruuksien kanssa. Valkokankaalla Faithfull on tämän vuosituhannen puolella nähty esimerkiksi elokuvissa Marie Antoinette (2006) ja Irina Palm (2006).
Linkki:
mariannefaithfull.org.uk
(Päivitetty 7.10.2016)
