Jesufåglar: Matka ajan rannoille

Omakustanne

Ankkurinsa Jyväsjärveen laskenut Jesufåglar sai kasteessa shampanjapullon kylkeensä ja nimensä etymologisen historian ilmeisesti Wigwamin 633 Jesu fåglar -kappaleelta. Kovin kauas ei näistä maisemista kadota musiikillisestikaan. 70-luvun progen suuntaan rehellisesti kumartava jyväskyläläisyhtye matkaa ajan rannoille niin Tasavallan Presidentin Suomi-proge-ikoneiden kuin Gentle Giantinkin kaltaisten jättiläisten valaistessa majakoina väylää.

Vuonna 2007 perustetun yhtyeen musiikilliset juuret löytyvät hieman yllättäen uuden aallon punkin ja funkin kaltaisesta rymistelystä, mutta tämä kuuluu lähinnä biisien nopeatempoisimmissa ja avantgardistisimmissa osissa. Yhtyeen säveltäjänä ja sanoittajana toimivan, vokalisti-pianisti Sanna Klemetin sekä tuottajaksi merkityn muun yhtyeen kyvyt riittävätkin pitämään levyn yleisfiiliksen perinneprogen tunnelmissa.

Aivan pahimmilta progekliseiltä on kuitenkin vältytty. Platan viidestä kappaleesta neljä on alle kymmenminuuttisia, eikä viimeisenä kuultava nimiraitakaan paljoa tätä ylitä. Biisien nimeämisessäkään ei ole käytetty perinteistä, klassisesta musiikista lainattua osajakoa, vaikka rakenteellisesti kappaleet tätä noudattelevatkin. Sinänsä positiivinen tiiviys tuo kuitenkin omat haasteensa. Sovituksellista tavaraa on kovin paljon ja tämä aiheuttaa välillä ahtauden tunteen äänimaisemaan, kuten joku Muusikoiden.net -foorumilla osuvasti kommentoikin. Taitava, uskaliaasti antautuva laulu ja mielenkiintoisen kuuloiset tekstit jäävätkin välillä jalkoihin, vaikka tasot tuntuvatkin olevan suurin piirtein kohdallaan. Tämä johtunee paikoin samalle taajuusalueelle pakatusta äänimaailmasta sekä osin käytetyistä soundi- ja instrumenttivalinnoista.

Levyn avausraita Kultasuu ammentaa ykkösosansa Piirpauke-henkisestä etnohämyilystä. Alun nostatus kohti kliimaksia olisikin ollut oivallinen lopetus avausraidalle. Biisin hieman väkinäiseltä kuulostava, nopeatempoinen kakkososa, muistuttaa niin monen muun kotimaisen nykyprogeilijan tavoin Kingston Wallin vaikutuksista. Toisaalta, saavatpahan molemmat Wallin kitaristiveljekset näin ansaitsemansa kunnianosoitukset. Kappaleen lopetusosassa saadaankin sitten paketti taas hieman paremmin kasaan. Taikuriksi ristityn toisen raidan intro tuo hieman yllättäen mieleen Origin of Symmetry -levyn aikaisen Musen. Rallin päästyä toden teolla vauhtiin, ollaan kuitenkin taas perusasioiden äärellä, eivätkä analogiat Pressaan ja Wiguihin liene täysin tuulesta temmattuja. Kurtisaani vie laivan astetta seesteisempiin, joskin synkempiin vesiin, Kate Bushin, Gentle Giantin ja ambient-tunnelmien luotsatessa reittiä. Kiekon selvästi avantgardistisin siivu Katkeris lähestyy tekstitulkintoineen ja atonaalisine tehokeinoineen beat-runouden esityskäytäntöjä. Viimeisenä kuultava nimiraita on myös levyn puhdasoppisin proge-eepos. Monipolvinen ja -osainen teos kasvaa finaaliosassaan täyteläiseksi, joskin hieman pitkitetyksi spektaakkeliksi, joka jättää kuitenkin levystä hyvän yleisfiiliksen.

Jesufåglar on saatekirjeensä mukaan koonnut levylle omat suosikkinsa ja lievästi kokoelmamainen olo levystä jääkin. Myös kappaleisiin on hieman turhan paljon yritetty ympätä kaikkea kiinnostavan kuuloista. Klemetillä ja muulla orkesterilla on kuitenkin varsin hyvä näkemys niin sävellysten, sovitusten kuin tekstienkin suhteen. Ulkopuolinen tuottaja voisikin saada tästä kokoonpanosta pienellä hiomisella todellisen timantin. Ulkomuusiikillista plussaa tuo kannen abstrakti maalaus, joka saisi ainakin allekirjoittaneen nappaamaan kiekon lähempään tarkasteluun. Jäänkin innolla odottelemaan yhtyeen seuraavia vetoja. Konseptialbumi?