Julkaistu: 09.05.2003
Arvostelija: Jari Jokirinne
Columbia
The Essential-sarjassa ilmestyy mainioita kokoelmia kuin liukuhinalta. Juuri kun olemme saaneet nauttia mm. tyylikkäistä Leonard Cohen ja The Clash-koosteista, paukauttaa Columbia markkinoille myös Sly & The Family Stonen uraa luotaavan hienon tuplan. Tälle luulisi yhä löytyvän tilausta, vaikka bändin The Greatest Hits ilmestyikin vain alle kolme vuotta sitten.
Sylvester Stewart yhtyeineen oli monessa mielessä pioneeri; bändi yhdisti soundissaan sujuvasti niin keinuvaa R’n’B:tä, suoraviivaista rokkia kuin tajuntaa laajentavaa psykedeliaakin. Multi-etniseen Family Stoneen kuului lisäksi jäseniä myös kauniimmasta sukupuolesta, mikä 60-luvulla oli vielä verrattain harvinaista. Naisvokalisteja toki löytyi jo tuolloin, mutta Slyn koplassa trumpetisti Cynthia Robinsonilla ja pianisti Rosie Stonella oli erittäin merkittävä rooli myös soitannollisella puolella. Vuonna 1967 bändi löysi lopullisen muotonsa kun siihen liittyivät Slyn veli Fred Stewart (kitara), Larry Graham Jr. (basso), Greg Errico (rummut) ja Jerry Martini (saksofoni). Tästä porukasta erityisesti Grahamin jykevöittävä vaikutus Slyn paikoitellen rönsyileviin kappaleihin oli oleellinen - todella tiukan rytmiryhmän avustuksella Sly saattoi puhtaasti keskittyä keulakuvana oloon ja häröilyyn, luottaen silti siihen että homma taustalla toimii.
The Essential Sly & The Family Stonen biisilista on huimaava; esiin nousevat seitkytlukuista gangsterihenkeä uumoileva Underdog ja keikkahymniksi muodostunut Dance To The Music. Myös poliittista uhmaa tihkuva Don’t Call Me Nigger, Whitey osoittaa millainen edelläkävijä Sly aikanaan oli. Tämän pioneerityön hedelmiä ovat myöhemmin poimineet mm. Prince, Lenny Kravitz, Living Colour, Fishbone, Red Hot Chili Peppers ja lukuisat muut.
Funkin keskeisempiä pioneereja oleva yhdysvaltalaisyhtye rakentui 60-luvun puolivälissä texasilaissyntyisen Sylvester ”Sly” Stewartin ympärille. Tuohon aikaan kumouksellisen monirotuisessa Family Stonessa Stewart yhdisti ensimmäisenä psykedeelistä rockia soul- ja gospel-lauluun ja rytmiikkaan sekä jatsillisiin puhallinosuuksiin. Teksteissään yhtye käsitteli yhteiskunnallista murrosta seksi- ja rotukysymysten vinkkelistä.
Katso myös:
Sly Stone @ desibeli.net
Linkki:
www.slystonemusic.com
(Päivitetty 26.07.2007)