Julkaistu: 11.02.2011
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Omakustanne
Vauhtinsa puolesta hardcore-sarjaan asti yltävä englanninkielisen katupunkin kotimainen yhtye Rejected julkaisee, oisko se nyt sitten toisen, pitkäsoittonsa. Vauhtia ja tiukkaa haaraa piisaa yhdentoista biisin ja 23 minuutin verran, joten punk-mitoissa pysytään. Komiasti pakatun albumin vahvuuksia ovat kieltämätön melodinen rullaavuus ja perseelle potkiva tahdinpito joka ei horju vaan kaahaa. Samalla vauhdikkuus myös sulkee yhtyeeltä ovia mielikuvituksellisempiin ratkaisuihin – mitään uutta tai erityistä nelikko ei lajityyppiinsä esittele. Ei toki tarvitsekaan, mutta silloin pitää nousta biisien koukukkuudella esiin. Kynnyskysymykseksi nouseekin, onnistuuko Rejected jättämään 23 minuutin aikana todellisia muistijälkiä?
Ei oikeastaan. Ei yhtyeen kahkoamisessa sinänsä mitään vikaa tai edes ärsyttävää ole – rupisuus, räkä ja hiki ovat toimivassa tasapainossa ja jalkaa kyllä polkee mukana. Silti mieleen jää yleisen punk-rehoamis-vetävyyden ohella vain muutamia hassuja sanapareja kuten kolmosraidan Drama Queen otsake tai Next Generation Sonin kertsi ja saman biisin suomenkieliset välihöpinät… paras yksittäinen biisi taitaa olla rock´n´roll-mausteinen A Heart Full Of Greed, jonka 1,37 minuuttia potkii paremmin kuin muutama muu raita yhteensä. Haluaisin pitää Rejectedin levystä enemmän koska siinä on perusasiat hyvässä tasapainossa ja livemuodossa imu varmasti vie mukanaan. Se viimeinen soundillinen omaleimapatina ja/tai killeribiisit kuitenkin puuttuvat.
Vuodesta 1998 tiukkaa katupunkkia kaahannut kotimainen nelikko.
Linkki:
lprhardcore.net/rejected
Rejected Facebookissa
(Päivitetty 8.3.2013)