Julkaistu: 10.02.2011
Arvostelija: Jani Ekblom
Lahna
Kymppituumainen, hieno ja perinteikäs formaatti! Valse Triste, hieno ja perinteikäs mölyäjä! Aikuiseen ikään ehtinyt pohjanmaalaisyhtye paiskoo hardcoreaan edelleen kuin aikuistumaan kieltäytyvä äpärälapsi, eli homma toimii vuonna 2011 ihan yhtä lailla kuin ennenkin. Kahden huutajan voimin etenevä VT-puolisko tarjoaa muistikuvat yllättävää melodisuutta, mutta myös kiihkeää, tikkaavaa ja kaikin puolin toimivaa kohkaamista, joka on sekä tyylikkään johdonmukaista että yllättävää.
Toisiaan täydentävää laulajakaksikko Mikkoa ja Waskya kuuntelee samanlaisella mielenkiinnolla kuin hyvien kitarayhtyeiden soittajia – kun duetto ja duelli kisaavat, kuulija voittaa vain parhaissa tapauksissa, niin kuin nyt Valse Tristen kohdalla. Biiseistä ainakin Isokääntä, Operaatio amputaatio ja Tuumasta toimeen muistuttavat siitä, että jotkut asiat eivät onneksi muutu; Valse Triste kuulostaa edelleen hyvältä ja tarpeelliselta.
Aivan eilen perustettu ei ole Osasto 11:kaan. Ainakin pari EP:tä ennen tätä julkaissut, vuonna 2005 perustettu viisikko ei myöskään jää Valse Tristen varjoon, vaikka kauemman puoliskon levystä kuudelle biisilleen ovat saaneet. Ja hardcorea ja punkmöykkää harrastaa myös Osasto 11. Pelin henki on napakka ja sitä on nimeltään myös toiseksi viimeinen biisi. Kappaleissa liikutaan kirjaimellisen selväsanaisesti, kun laulussa on usein enemmän melodiaa kuin biisissä. Vauhtia ei ole liikaa vaan juuri sen verran, että voi nauttia sävellyksistä, mutta myös päivitellä vähäistä kankeutta.
Osasto 11 tarjoilee hitintynkää – Mutka on hyvällä koukulla ja melkein helisevin kitaroin tupeerattu likimarssi, Luottomies on Radiopuhelimet mieleentuova statement ja puolikuorsaava Sininen sankari hieno lopetus. Silti vinyylin ensimmäinen puoli jättää kovemman nälän; Valse Triste voittaa, Osasto 11 on todella hyvä kakkonen.
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
