Gazpacho: Missa Atropos

Kscope

P��henkil� p��tt�� katkaista kaikki siteens� ulkomaailmaan ja linnoittautua hyl�ttyyn majakkaan raapustamaan tuomionp�iv�n messua muinaiselle antiikin Atropos-jumalattarelle. Gazpachon Missa Atropos -albumi pyrkii kuvaamaan erist�ytyneen protagonistin mielenmaisemaa noina kohtalokkaina hetkin�. Kuulostaako hieman paatokselliselta?

Ehk�, mutta itsest��nselvyyksi� pit�� v�lill� ravistella. Voihan ajatella, ett� b�ndi osoittaa jumiutuneelle musakulttuurille ep�suoran kysymyksen: miksi mahtipontisen fantasiakuvaston pit�isi olla vain sankarihevareiden ja folkmetallistien yksityisomaisuutta? Mikseiv�t norjalaiset taiderokkaritkin saisi liihottaa Blind Guardianin ja Rhapsodyn kaltaisten hevi-lohik��rmeiden korkeuksissa?

Genrejen konventiot ovat kuitenkin sitke�mm�ss� kuin luulisi. Popkulttuurin turruttamat aivomme eiv�t yksinkertaisesti kykene sulattamaan n�in t�ker�� kontrastisuutta, kuin Missa Atropoksen tapauksessa. S��nt�j� voi toki rikkoa, mutta t�ytyy sekin tehd� hyv�n maun puitteissa. Albumin ��nimaailma ei saattele kuulijaansa vahingossakaan antiikin tarunhohtoisiin maisemiin. Tai ei ainakaan siten, kuin olemme sen tottuneet tapahtuvan. Poissa on taisteluhuutojaan korkealta kiekuva vokalisti. Eik� norskib�ndi edes kajoa tuplabasareiden, sahakitaroiden ja sinfoniaorkesteritaustojen pyh��n kolminaisuuteen. Gazpachon sankarisaagan nimitt�in synnytt�v�t matalalta nariseva laulaja, hidastempoinen junnaus ja leijailevat synapulputukset.

Mutta piileek� kaiken t�m�n eeppisyyden verhon takana edes musiikillisesti varteenotettavaa materiaalia? Eip� juuri. Ensimm�inen varsinainen biisi Defense Mechanism alkaa k�hin�vokaalien ja hypnoottisen tomikompin ohjastamana. Tunnelma kyll� pit�� hetken pihdeiss��n. Mutta heti kun s�r�kitaravalli iskee voimasointul�v�rill� p�in naamaa, kaikki kiehtovuus kaikkoaa. Kappale toisensa j�lkeen levy j�� toistamaan samaa leijailun ja raskaan paiskonnan vuorottelua. Maneerinen laulaja viel� nopeuttaa turtumisprosessia mielikuvituksettomuudellaan. Lis�ksi himpun verran yli tunnin mittainen l�tty on kerta kaikkiaan liian pitk�. Jos samaa taikinaa paisuttelee kylliksi, se r�j�ht�� ennen pitk�� uunin seinille.

Ylev� konsepti vie siis t�ysin harhaan. Gazpacho kuulostaa ennemminkin toolmaisen s�r�vallin l�pi suodatetulta Anathemalta, ei rock-muottiin ahdetulta DragonForcelta, kuten konseptin pohjalta voisi uumoilla. Kun joukkoon lis�� viel� ripauksen utuista ambient-leijailua ja tujauksen raskassoutuista doom-metal estetiikkaa, ovat gazpacho-keiton musiikillisen norjalaisversion perusraaka-aineet kasassa. Missa Atroposin kaiutetun kohtalokkuuden luulisi kutkuttelevan ennen kaikkea doom-metallistin tai goottirockin yst�v�n mielihyv�pisteit�. Ensiferum-fanille se lienee ongelmaj�tett�.