Labels

Tässäpä erittäin kova amerikkalainen bändi vuosimallia 2002. Heiltä on aiemmin ilmestynyt vain pari singleä ja yksi EP pienehköillä indie –merkeillä, mutta niiden ja lyhyen brittikiertueen ansiosta he pääsivät esiintymään legendaarisen John Peelin legendaarisiin radiosessioihin. Näiden näyttöjen jälkeen Matador otti orkesterin huostaansa ja julkaisi pojilta tuon EP:n ja sittemmin kokopitkän debyyttilevyn. Ja tässä sitä sitten ollaan taivastelemassa.

Turn On The Bright Lights tuo eittämättä mieleen edesmenneen Joy Divisionin ihan bändin laulajan ääntä ja laulutyyliä myöten. Ian Curtis ja Interpolin Daniel Kessler omaavat molemmat eleettömän ja synkeähkön laulutavan, vaikka Kessler ei saakaan omaansa samaa toivottomuutta ja painoa kuin Curtis. Mutta koska kyseessä ei ole Joy Division vaan Interpol, niin tuollaisilla arvosteluilla ei ole väliä. Pääasia, että homma toimii ja sen se tekee.

Interpolia voisi kai sovitella post-punk/indie rockin suurien nimikkeiden alle. Post punkin sen takia, että rumpali Greg Drudy nakuttaa patteristoaan samalla monotonisuudella kuin 80 –luvun post-punk bändeillä oli tapana ja indie rockin, koska... no, eikös kaikki rokki ole indietä jostain päin katsottuna? Levy jakautuu muutoin sinne surumielisen keskitemmon ja hieman rokimman menon välimaastoon. Välillä mennään tietysti The Strokesin hengessä kuten muotiin kuuluu ja mahtuu mukaan pari vähän hitaampaakin vetoa. Tyyli ei selkeistä vaikutteistaan huolimatta ole pelkkää plagiointia tai vanhan toistoa vaan läpi paistaa miesten oma kädenjälkikin. Varsinkin niinä hetkinä suu on loksahtaa moneen kertaan polviin, kun kitaristi Paul Banks repii soittimestaan irti kappale kappaleelta melankolisimpia sointuja miesmuistiin. Eleettömästä laulusta olikin jo puhetta, mutta eleettömyydestään huolimatta soppa maistuu kuin luomukasvishernekeitto ja täysjyväruisleipä. Eli hyvältä siis.