Eri esitt�ji�: Candy Cane & Oranssi Pazuzu -split

Verdura

Candy Canen ja Oranssin Pazuzun v�lill� lienee solmitun jonkinlaisen entente cordiale-sopimuksen lukuisten keikkojen, yhteishaastattelun ja nyt my�s splitin my�t�. Musiikillisesti b�ndit edustavat maanalaista ��rimetallia kumpainenkin, joskin genren vastakkaisimmista laidoista ponnistaen. Toisaalta t�ll� kertaa kummankin orkestraation ��nimaailmat ja musiikin filosofiat ovat liikkuneet aavistuksen rujompaan ja metallisempaan ilmaisuun kuin aiemmilta tuotoksiltaan on kuulla saattanut ja n�in ollen luoneet pieni� my�nnytyksi� toistensa suuntaan.

Candy Canen p�iv�m��rin nimetyt kappaleet t�ytt�v�t levyn ensipuoliskon brutaaleilla s�velill��n. Eeppisen ja jyhke�n instrumentaali-intro 16061978:n j�lkeen liikutaan perinteisen ��rimetallin suuntaan unohtamatta toki b�ndin tyylille ominaisia kaistap�isi� genreraja-aitojen yli loikkimisia. Blastbeateilla ahdetuista extreme metal-osioista siirryt��n kummastelematta varsin kepe�nkin s�velkielen pariin, vaikkakin hienovaraisemmin keinoin kuin aiemmin. Kehityssuunta on muutenkin kulkenut j�sennellymp��n suuntaan ja kevyet osiot n�ytt�ytyv�t perusluonteestaan huolimatta raskaampina ja synkempin� kuin aiemmin, mik� tekee kokonaisuudesta omalla tavallaan ehe�mm�n.

Mutta vaikka muutos johdonmukaisempaan suuntaan on havaittavissa, ei Cancy Cane toden totta ole luonteestaan irti p��ssyt: kuulijain silmille kustaan edelleen h�ik�ilem�tt� ja korostetun nihilistinen asenne s�vellysty�ss� ei ainakaan her�t� ep�ilyksi� tinkim�tt�myydest�. B�ndin kokeellisuus onkin ottanut muotonsa t�ll� kertaa hieman inhimillisemp�n�. Nyt Candy Cane kuulostaa silt�, ett� se on muistanut einest�� edes osan l��kkeist��n. Musiikin kautta esiin tuleva hulluus ei ole en�� Jaula-pitk�soiton kaltainen hallitsematon ja joka suuntaan levi�v� h�mment�v� raivonpurkaus, mik� t�m�n b�ndin tapauksessa tekee musiikista hieman ennalta-arvattavaa. Mielenkiintoista on kuitenkin tarkastella split-biisien sijaa CC:n uran jatkumona: t�ll�in esitt�m�ni ajatus ennalta-arvattavuudesta voitaneen hyl�t� suorilta k�sin.

Levyn j�lkimm�isell� osalla Oranssi Pazuzu esittelee hieman erilaista mielenvikaisuutta. B�ndin sis��np�in k��ntyv� ilmaisu esittelee varsin erilaisen, verrokkina Candy Caneen eritt�in sumuisen ja h�yryisen musiikillisen maailman. Ole muukalainen-kappaleen alkukohinoista nouseekin varsin sankan ja synk�n psykedelian sek� hieman darkthroniaanisen saundimaailman ryyditt�m� keitos ��rimm�ist� musiikkia. Splitin pulssi my�s siirtyy maltillisempaan ja groovailevampaan sykkeeseen joka loppua kohden edetess� osoittautuukin varsin perustelluksi ratkaisuksi. Toisaalta, kun kerran mustan metallin viitekehyksess� operoidaan, on grooven sekaan juotettu my�s kylm�luontoista sahausta ja yll�tt�en blastbeatiksi kutsuttavaa rytmitaiturointia.

Kuten todettua, on my�s Oranssi Pazuzu ottanut askeleen jos toisenkin metallisemman ja perinteikk��mm�n ilmaisun suuntaan. T�m� tarkoittaa ��rimm�isemp�� pime�n tunnelman ilmentym�� jota tosin tasapainotetaan vanhat progesaundit mieleen tuovilla kosketinosioilla. OP:n musiikki kuitenkin ilmentyy ns. vanhan liiton necro-saundien puitteissa ja varsinkin laulusuoritusten kohdalla valinta vaikuttaa varsin negatiivisesti. Lyriikoissa k�sitellyist� asioista on t�llaisenaan hyvin vaikea ottaa selv��, mik� on s��li. Muukalainen puhuu-debyyttilevy kun osoitti ett� yhtyeen vokaalit toimivat v�kev�n� efektin� my�s itse sanojen eik� vain ��nentuoton tasolla.

Loppujen lopuksi t�t� levyk�ist� arvioidessa mieleen kuitenkin syttyy kiusaus puhua jopa linjakkaasta kokonaisuudesta. Mysteeriksi j��k��n kuinka tavoitteellista yhteisty�t� n�m� suomalaisen metalliskenen outolinnut ovat julkaisua suunnitellessaan tehneet, mutta lopputulos ilmentyy sangen ehe�n�. Tokikaan yhtyeiden musiikillinen ilmiasu ei viel�k��n kolahda saumattomasti yksi yhteen, mutta huolimatta t�st� leijuu split-julkaisun yll� jokin m��r�t�nn� ilmentyv� musiikillisen sielunveljeyden tunto.