Julkaistu: 30.01.2011
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Fonal
Risto-yhtye henkilöityy vahvasti nokkamies Risto Ylihärsilään, jonka ensimmäiset merkittävät askeleet musiikin kentällä otettiin jo vuosituhannen vaihteessa tamperelaisessa Kukka-yhtyeessä. Ylihärsilä on ehtinyt harjaantua musiikin saralla, mutta Risto-bändi on vasta alkutaipaleella. Näin ainakin, jos hellyttävällä ”Risto haluaa rahasi” –sloganilla markkinoidun kokoelman nimestä voi jotain päätellä.
Kolmen studioalbumin jälkeen julkaistava kokoelma on pienlevymerkki Fonalin tallin artistille jokseenkin poikkeuksellista. Vielä erikoisemman tapauksesta tekee se, että 176-671 (Ensimmäiset askeleet) on koottu robottimaisella neljä biisiä per studiolevy –tyylillä ja mukaan on vieläpä ympätty kaksi uutta biisiä, isojen levy-yhtiöiden vastaavia rahastuskokoelmia parodioiden.
Vai onko tämä parodiaa alkuunkaan? Onko kyseessä vain markkinointipsykologisesti oivallinen keino tehdä edes hiukan rahaa, nyt kun erään elokuvan ääniraita koostuu lähes kaikista tämän levyn kappaleista? Miten paljon kyseisen rainan kappalevalinnat ovat ohjailleet levyn sisältöä? Nyt sekä Hessu kostaa –EP (jonka nimibiisi olisi ehkä avannut myös kokoelman nimeä) että erinomaisesti tämän yhtyeen kiteyttävä Live! on jätetty puolustuslinjan alapuolelle, avustavan erotuomarin ulosliputettavaksi.
Laajemmassa kontekstissa myös Kari Peitsamon kanssa äänitetty tuotanto ansaitsisi jonkinlaista huomiota. Tällaiselle kokoelmalle en sitä odottanutkaan, mutta painotetumpia ja monipuolisempia kappalevalintoja kylläkin. Bändin viimeisin albumi Sähköhäiriöön ei ole huono levy, mutta missään tapauksessa sen materiaali ei – Putoan kaivossa -helmeä lukuun ottamatta – pärjää kahden ensimmäisen pitkäsoiton parhaimmistolle. Uusi biisi Lyö tuo Riston lähemmäs Leevi & the Leavingsia myös sovituksellisesti.
Riston kappaleissa kohtaavat herkkyys, suomalaisen miehen angsti, kaoottiset tunteenpurkaukset sekä niin illan viimeiset hitaat kuin rytmikäs discoilu. Nelikon pääasialliseksi musiikkiteemaksi voisi kuitenkin nimetä nyrjähtäneen ja hapokkaan rockin värimaailmoista ammentavan popin, jossa maistuvat jatsahtavat rytmit, levottomat koskettimet ja Risto Ylihärsilän suoraviivainen, persoonallinen laulutulkinta. Hilpeän ja traagisen arkisen tunnemaailman parissa tasapainoilevat sanoitukset ovat vielä soittoakin tarttuvampia. Molemmat puolet yhdistämällä Ristosta saadaan jotain poikkeuksellista.
Linkit:
Ris-To desibeli.netissä
myspace.com/ristoristo
(Päivitetty 14.12.2012)
