Julkaistu: 30.01.2011
Arvostelija: Tommi Saarikoski
New Music Community
Jo parikymmentä vuotta eri yhteyksissä musisoinut Jukka Vaissi on ensi kertaa omillaan debyytillään Veritas Curat. Artisti itse kuvaa musiikkiaan inhimilliseksi elektroksi ja osuu naulan kantaan. 11 instrumentaalista ja yhdestä lauletusta kappaleesta koostuva albumi on koneellinen, mutta lämmin.
Vaissin rauhalliseen tahtiin soljuvaa, tunnelmallista elektroa ei ole sävelletty metronomin tahtiin, vaan kappaleiden rytmeissä on eloa ja tervettä laahaavuutta. Sinne tänne ripotellut aidot (tai aidon kuuloiset) rummut ja bassot vievät mietteitä 1970- ja 80-lukujen taitteen post-punkiin. Sinne tienoille myös albumin muut elementit ovat jämähtäneet: 2010-lukua levyltä on hankala löytää. Eikä sitä kaipaakaan.
Albumin avaavat, saman teeman ympärille kasautuvat Jeepers, I Love You ja De Profundis Kitty ovat levyn vetävintä osastoa. Näiden jälkeen tahti rauhoittuu, eikä varsinaisia kohokohtia enää löydy. Ainoastaan riisuttu pianovalssi Private Lessons ja Vaissin hapuilevasti tulkitsema Hylätty lähiö nostavat päätään. Ei muu materiaalikaan mitään turhaa tilkettä ole, mutta jää vain hyvän taustamusiikin asteelle.
Parikymmentä vuotta eri yhteyksissä musisoineen Jukka Vaissin soolodebyytti oli täynnä inhimillistä elektroa. Toisella albumillaan Vaissi jätti koneosaston takariviin ja otti käteensä kitaran.
Linkki:
Jukka Vaissi Facebookissa
(Päivitetty 12.7.2015)