At the Collapse: At the Collapse

Omakustanne

Aiemmin nimellä Plain Dust tunnettu turkulaisyhtye on uuden nimen myötä saanut aikaan ensimmäisen pitkäsoittonsa. Aikoinaan Nirvanaa ja The Smashing Pumpkinsia versioimalla ensi askeleitaan ottanut nelikko tuntuu tällä erää ammentavan näitä nimiä enemmän uuden vuosituhannen tunnerikkaasta ja kunnianhimoisesta stadionrockista, selvimmin Musesta. At the Collapse rakentaa dramatiikkansa pitkälle jalostuneelle soittotaidolle, toinen toistaan pauhaavammille nostatuksille ja suurieleisyyden takana lymyävälle vilahdukselle musiikillista huumoria.

Homma polkaistaan käyntiin lupaavasti sähköisiä kaktuslänkkäritunnelmia tunnustelevalla Introlla, joka yhdistyy tietystä ideaköyhyydestään huolimatta uljaasti paisuteltuun nimikappaleeseen At the Collapse. Albumin helmeksi kiilaa QOTSA-tyylisesti pomputtava Gringo 3000!, jossa reikäpäisyys ja yhtyeelle tyypillisen ahdettu soundipolitiikka yhdistyvät virkistävällä tavalla. Valitettavasti alkulevyn ilotulistusta seuraa loiva ja pitkä suvanto, joka tuntuu kestävän loppuun saakka. Grungejuuriseksi yhtyeeksi At the Collapse ymmärtää yllättävän vähän dynamiikan päälle, eikä kuunteluväsymystä pystytä välttämään laveakaaristen äänikerrostumien toistuvilla limittymillä. Solisti Frej Grönholmin voimakas värinä alkaa sävellyksellisen köykäisyyden siivittämänä sahata omaa oksaansa kääntyen pahimmillaan irvokkaaksi Matthew Bellamy -jäljitelmäksi.

Kolmesta ensimmäisestä biisistä leikatun mini-EP:n mitassa At the Collapsea tervehtisi suuremmalla ilolla. Pitkäsoitto sen sijaan korostaa liikaa yhtyeen ammattitaitoisen ja modernisti progen asenteen läpi pursuvia ongelmia, eli tukkoon sovittamista ja emotionaalisen antaumuksellisuuden kanssa paikoin pahasti ristiriitaan jämähtävää laulunkirjoitustaitoa. Parhaillaan mehukasta, valitettavan suurilta osin puisevaa.