Utopianisti: Utopianisti

Lusti Music & Arts Oy

Poutatorven puhaltajana, säveltäjänä ja tuottajana ja Liljan Loiston fonistina monen muun keitoksen ohella tunnettu Markus Pajakkala pistää soololevyn ulos. Edellisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla sävelletyn musiikin totuus on eniten groove ja puhallinsvengi. Vauhtia ja vaarallisia kurveja piisaa eikä Pajakkala ole kadottanut Sibelius-akatemiaan jouhevuuttaan ja letkeyttään. Monet akatemiamuusikoiden soolot kun tuntuvat virtuoosisista soittonäytteistään huolimatta jäykiltä, tosikoilta ja jopa tylsiltä. Pajakkalan jatsin ja progen välillä vauhdikkaasti seikkailevaa rytmijunaa voisi pitää enemmän hullun tiedemiehen arkisen epätavallisena päivänä, jossa ajellaan niin vuoristoradalla hattaraa nautiskellen kuin sovitellaan Igorin kanssa yhteen musiikilliseen ruumiiseen eksoottisempiakin ruumiinosia. Vaikka Pajakkala ei tutkimusmatkoillaan räjäytä pankkia tyhjiin tai tuo/luo uusia lajeja maailman ihaltavaksi, on Utopianisti-levyllä mainio potku, värikäs maisema ja jopa kiehtovuuteen asti yltävä hurmos päällä.

Kaikkein kiivaimmissa kurveissa Utopianistin virne on herkullisimmillaan, mutta Pajakkala ymmärtää myös että jatkuvat G-voimat laittavat lähinnä vatsan sekaisin ja osaa myös fiilistellä äskeistä ja tulevaa kuolemankurvia. Munakkaimmillaan videopelimaailmassa venkoilevalla Avaruuden shamaaneilla levy saa niskan vatkaamaan mukana. Vaikka keskimmäinen totuus kulkee rytmimusiikin maailmoissa ja tuuttauksessa, löytyy levyltä myös sellaisia ääripäitä kuin sähkökitaratiluprogea ja haikeaa ksylofonivalssia. Lelusynaleikittelystä uhkaaviin pörinäagenttikaribiarytmeihin, sieltä veikeään mutta hullun kiivaaseen klezmeriin ja taas aurinkoiseen kesäpäivän hanurivalssiin ranskalaisille bulevardeille. Hopeinen kyy lähtee kevyesti mutta nasta laudassa vierailemaan Tähtien sodan Tatooinen baaribändin keikalle. Ainoa laulettu raita Sull´ on mies joka planeetalla siirtyy rautalanka-twistin suuntaan muttei silti karkaa kokonaisuuden punaisesta langasta.

Rentous, hyväntuulisuus, irtonaisuus ja vauhdikas groove leimaa levyä oikeastaan alusta loppuun. Silti ihan viimeiseen pisaraan asti Utopianisti ei heruta. Ehkä se kasattu ruumis tarvitsisi vielä sen lisäsalaman joka pullauttaisi kaikesta kurvailuistaan huolimatta aika turvallisen kokonaisuuden haasteellisille hetteiköille. Vaunu irti raiteista kokonaan niin johan alkaa munaskuissa tuntumaan…Tottakai kappaleiden harmonisuuden ja punaisen langan kannalta olisi hyvä olla jonkinlainen reitti, mutta kaikesta hyvästä huolimatta musiikki jää taustalle. Vaikka sen pitäisi repäistä kuulija mukaan sinne vaunuunsa…