Fujiya & Miyagi: Ventriloquizzing

Full Time Hobby

On täysin päivänselvää, että Fujiya & Miyagi on vaikuttunut vahvasti 70-luvun saksalaisesta motorik-soundista. Brightonissa perustettu brittiorkesteri ei kuitenkaan tyydy ainoastaan toistamaan sitä mitä Neu!, Can ja Kraftwerk aikoinaan tekivät, ja juuri se tekee yhtyeestä niin suunnattoman ainutlaatuisen ja kiinnostavan.

Bändin neljäs albumi liukuu elektronisella apuvoimalla pitkin ohituskaistaa, ja jättää taakseen tylsän 80-luvun sekä muovisen 90-luvun. Se poikkeaa uuden vuosituhannen alussa ja takapenkille istahtaa tässä vaiheessa brittiläinen elektroninen rock, joka eli tuolloin vielä nuoruutensa loistokkaita päiviä. Hetkinen, nyt taisin unohtaa jotain – kyllä vain, 80-luvun alussa mukaan nousi myös tökerösti pukeutunut valkoisen miehen funk, joka on vain niin kovin häpeissään omasta ihonväristään.

Saksalais-brittiläinen musiikkiliitto on tuottanut yksitoista uutta hedelmää, joista makeimmalle maistuvat Sixteen Shades of Black & Blue ja Cat Got Your Tongue. Ensin mainitussa löytyy mahtavaa kontrastia kun Steve Lewisin monotoninen ääni kertoo, kuinka hän nuijii sinut mustaksi ja siniseksi, hypnoottisesti kiertävän kappaleen kasvaessa verkkaisesti mestariteokseksi. Yleisen tunnelman ja lyriikoiden ristiriita toimii, ja samaa temppua käytetään menestyksekkäästi myöhemminkin. Valokeilat tulee kääntää myös Pills-kappaleen suuntaan, sillä tässä ranskalaisen uuden aallon elokuvien henkeä huokuvassa pop-kappaleessa kaikki toimii optimaalisesti.

Ventriloquizzing rakennetaan vaarallisen ohuen tyylikirjon varaan, mutta timanttisilla biiseillä, tarkoin harkitulla soundipolitiikalla ja kappalejärjestyksellä taataan jatkuva liike. Näin esimerkiksi kiekon loppu on saatu taottua unohtumattomaan muotoon. Intromainen Spilt Milk voisi jossain muualla olla täysin turha raita, mutta nyt sen tärkein tehtävä on johdattaa kuulija Tinsel & Glitterin pariin ja valmistella tätä tulevaa varten. Flegmaattisesti vellova Universe on puolestaan suorastaan täydellinen päätösraita, joka summaa albumin annin neljän ja puolen minuutin mittaiseen keikutukseen.

Ventriloquizzing vie äärimmäisyyteen paikallaan junnaavuuden, joka kuitenkin samalla hitaasti johdattaa kuulijaa eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Tiiviisti rakennetut tunnelmat saavat karvat nousemaan pystyyn, kun eri aikakausista rakennettu mosaiikki vain syventyy ajan myötä. Täydellistä.