The Fërtility Cült: Eschatology

Omakustanne

Galaxie 500:n Decomposing Trees ja jotkin Bruce Springsteen & The E Street Bandin kappaleet; näissä rock ja saksofoni yhdistyvät tyylillä. Liian usein tuo itsessään komeaääninen soitin on kuitenkin löytänyt kehnosti paikkansa perinteisten bändi-instrumenttien joukosta luoden ties miten epämiellyttävää aikuisrocktuuttausta tai ylipäätään limaisia tunnelmia. Tamperelainen psykedeelisen doomin ja stonerin nimissä liikkuva The Fërtility Cült nousee kertaheitolla tuntemieni fonin hyödyntäjien kärkikastiin. Pauhauksesta herkkään kuviointiin luontevasti kulkeva puhallus antaa yhtyeen viiden kappaleen mittaiselle esikoispitkälle omaperäisen sävynsä, mutta myös jännittävillä kappalerakenteilla ja maltillisella kitaramöyryämisellä on tekemistä Eschatologyn erinomaisuuden kanssa.

Doomin perusnimet aina Black Sabbathista lähtien ovat tiiviisti läsnä The Fërtility Cültin soundissa. Häpeilemättömän synkkien ja hitaiden riffien ohella yhtye onnistuu silloin tällöin tavoittamaan myös pätevää boogiemenoa 70-luvun svengijyrien hengessä. Vuosikymmenten takaa TFC tuntuu ammentavan myös happotunnelmansa, maalailevan kiireettömyytensä ja soundilliset ihanteensa. Eschatology huokuu käsityötä, tumman suurta ja elävää maisemaa, jossa tempo saa horjahtaa ja virheet kuulua. Oikeastaan vain solisti Ville Kailan rujo ulosanti jättää paikoin kehnolla tavalla viimeistelemättömän vaikutelman.

Liki 50-minuttinen kokonaisuus säilyttää tasonsa yllättävän hyvin siihen nähden, ettei yhtäkään yksittäistä sävelmää voi pitää ikimuistoisena. Ehkäpä tyypillisen hämärästi nimetty Völkerwanderung toteuttaa The Fërtility Cültin kaavaa tyylipuhtaimmin edetessään perusdoomin kautta lamaantuneelta King Crimsonilta kuulostavaan välikkeeseen, josta kivutaan hiljalleen entistä uljaampaan urkumausteiseen loppuriffiin. Suositellaan sävykkään synkistelyn ystäville.