Ordog: Remorse

Violent Journey

Tunnelmallisen doomin taitava torniolainen Ordog on vuonna 2006 tapahtuneen perustamisensa jälkeen ehtinyt kolmanteen levyynsä. Mistään ihan perinteisimmästä pakasta vedetystä doomista ei rajakaupungin miesten musiikissa ole kyse: noin 70-minuuttisen Remorsen seitsemässä biisissä on todella paljon vaihtelua sekä syntikoiden runsaasta käytöstä kumpuavaa melodisuutta. Tutuksi Ordogille tuntuu muodostuvan soundien ohuempaan yläpäähän pääosittuminen: kirskuvat kitarat ja haaleat syntikkamatot vievät päähuomion, vaikka tuhdimpaa ja murisevampaakin riffittelyä on tarjolla. Aatokset tahtovat kuitenkin karata aivan muualle kuin doomiin.

Kolmikolla onkin selkeästi visio tehdä jonkin verran perinteisestä doomista poikkeavaa musiikkia: syntikoiden vahva läsnöolo, orastavat kokeellisuutta osoittavat kurkistelut aidan toiselle puolelle, biisien runsas vaihtelu hitaasta tunnelmasynkistelystä nimibiisin laukkaavanklassiseen heavy metal -loppurutistukseen tai kokonaisuuden, sekä progressiiviseen että miksei gootahtavampaan suuntaan kumarteleva yleisfiilis kertovat tästä. Toisaalta Ordogin näkemys ei ole vielä ainakaan ihan kirkastunut, ehkä johtuen siitä että Remorsea alettiin tehdä miltei välittömästi Life Is Too Short For Learning To Live -levyn (2008) julkaisun jälkeen, mikä vähän keikkailevalle yhtyeelle toki sallittakoon.

Pahimillaan se kuitenkin johtaa Remorsella turhan vaatimattomaan sisältöön. Syntikasta ajetaan ilmoille kovin kliseisiä kuvioita eikä sen eeppisyyttä kosiskeleva otekaan aina tunnu istuvan kokonaisuuteen, minkä lisäksi riffeissä on havaittavissa kulumista tai tylsyyttä. Toisaalta taas Aleksi Martikaisen hyytävä murina on todella vakuuttavaa, ja kun yhtye uskaltaa päästää irti ja lakata yrittämästä, on tuloksena mahtavan toimivaa kohkaamista nimibiisin lopun tyyliin, vaikkei albumilla toista samanlaista kohtaa olekaan. Hajanaisesta laadustaan huolimatta, Remorsella on idullaan jotain hienoa, vaikka täysosumaan onkin vielä matkaa.