El Supernaut: Viva!

Longlpay

El Supernaut puskee ilmoille albumillisen instrumentaalista rautalankaa, eikä kavahda edes Kraftwerkin, The Clashin, Rainbown sekä kumppaneiden lainailua, etsiessään höystöä omille kappaleilleen. Niin omat kuin toistenkin tuotokset läväytetään ronskisti samaan muottiin ja puristetaan ulos noin kolmen minuutin mittaisina rautalanka-annoksina. Rautalangalle usein ominainen tenho ja kaiho jäävät samalla sivujuonteeksi, sillä Viva! on ensisijaisesti räväkkä rock-albumi, joka saa puntit tutisemaan.

Moni idea kuulostaa paperilla typerältä, mutta toimii luonnossa kuin lumottu. El Supernautin debyytti kuuluu tuohon onnekkaiden kiekkojen ryhmään. Das Model, London Calling ja Catch the Rainbow eivät voisi alkujaan olla juuri kauempana toisistaan, mutta El Supernautin ennakkoluuloton nelikko saa ahdettua ne ongelmitta samaan raamiin. Panamahattua on nostettava ehyestä soundimaailmasta, kekseliäistä sovituksista, sekä reippaasta menosta, joka pitää melankolian loitolla – ainakin suurimman osan ajasta.

Seitsemän coveria on melkoinen määrä ja liika vierastyön määrä verottaa hiukan kokonaisuutta. Alkuun lainat tuntuvatkin hallitsevan kokonaisuutta, mutta ajan myötä alkuperäiset näkemykset väistyvät hienojen tulkintojen tieltä ja kiekko eheytyy entisestään.