Freepoint Crew: Three Amigos

Chess Piece Recordings

Porvoosta helsinkiläistynyt hiphop-trio vakuutti allekirjoittaneen edellisen levynsä Tailor-Made kanssa täysien pisteiden arvoisesti. Sielukas ja sämpleystävällinen äänimaailma piti sisällään ja pitää edelleen tummasyisen, 90-lukuiselle itärannikon soundille kumartavan soul/jazz-biittien rennon rullaavuuden ja irtonaisen räpäytyksen. Sanaseppo MAZ ja tuottajakaksikko JMA & MATHIAS eivät ole kadottaneet iskukykyään.

Alle pariminuuttinen torvisvengaava nimibiisi toimii eräänlaisena introna, josta rennosti hölkkäävä Still Alive jatkaa tyylikkäästi. Ei mikään ihme että Gilles Petersonit ja Laurent Garnieritkin ovat löytäneet FPC:n ohjelmiinsa, sen verran siististä, coolista ja tyylikkäästä musiikista on kyse. Silti Crewn anti ei ole moneen muuhun ”tyylikkääseen” artistiin verrattuna täysin munatonta, vaikka musiikkityyppiin liittyvää kapinaa siinä ei näkyvimmässä muodossa ehkä olekaan. Kantaaottavuutta ehkä kuitenkin.

Ei Crewn anti edelleenkään ole mitenkään jotain uutta ja mullistavaa, paitsi ehkä kotimaan rajojen sisällä. Silti pääasia – eli se että musiikki toimii – on tapetilla levyn alusta loppuun. Nelosraita FIN iskee erityisen hyvin rennon optimisesti suomalaisuutta kuvaavan sanailunsa kanssa. Samoin kumisevampi ja vauhdikkaasti laukkaava Time To Cook jää mieleen. Hiukan töksäytteleväkin päätösraita Change For The Better on myös jotenkin älyttömän koukuttava.

Jos nyt jotain haluaa nostaa mietittäväksi niin ainoa asia mitä nousee esille on yllätyksettömyys. Suurin osa moitteettoman levyn materiaalista rullaa, rullaa ja rullaa – toki sulavasti ja tyylillä mutta pidemmän päälle hieman liiankin kanssa sitä yhtä uraa pitkin. Tosin samat sanat voi heittää suurimmalle osalle bändeistä. Loppuviimeksi räpissä niin kuin muissakin lajeissa kynnyskysymys on biisikkyys. Muutama erityinen hetki enemmän niin Three Amigos olisi edellisen tasolla – en sano albumia missään nimessä vaisuksi mutta jokunen kipinä lisää olisi tarpeen. Esimerkiksi Etelä-Korean pääkaupunkiin sukeltava 12 Days In Seoul nousee heti esiin Quiettin vierailevien sanailujen tuella. Toki biisin kertokin jää mieleen. Eli – enemmän mausteita ja yllätyksellisyyttä vaan keitokseen. Pohjatyön korkea taso ei paljon lisämakua vaadi että napakymppejä paukkuu.