Eri esittäjiä: Monelt ne tulee II

3rd Rail

Vuonna 2004 3rd Rail julkaisi ensimmäisenä levynään mixtapen nimeltä Monelt ne tulee. Reilu 70 minuuttia puheripulia muilta lainattujen taustojen päälle, enemmän tai hyvin vähän vähemmän tuttujen tekijöiden toimesta, olisi ollut komea ensijulkaisu mille tahansa kotimaiselle pikkulafkalle. Kuusi vuotta myöhemmin päivänvalon nähnyt mixtapen kakkososa on paljossa samannäköinen, mutta kuitenkin niin erilainen. Tekijälistaa katsellessa Monelta ne tulee II voisi olla 2000-luvun suomalaisen rapmusiikin kuka kukin on. Molemmilla mixtapeilla esiintyneet Asa, Davo, olarilaiset ja kalliolaiset, Shaka, Ritarikunta ja Kemmurun tyypit, Notkea Rotta, Steen1 jne. ovat vastanneet suuresta osasta viimeisen 10 vuoden keskeisimmästä suomirapista.

Kuudessa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua yllättävän paljon. Monelt ne tulee II:n laajempi tekijäkunta kertoo kotimaisen rapin tason yleisestä kovenemisesta. Samalla kenttä on tasapaksuuntunut. Vain harva DJ Polarsoulin tuottaman kakkososan rykäisystä nousee toisten ylle ja mitä pidemmälle yli 75-minuuttinen mixtape etenee, sen vaisummalta meno tuntuu. Kun perustaso on hyvä, on toki vaikeampi olla muita parempi. Siinäkin onnistutaan: Ritarikunnan lipevä Silver Moreno, aiemmin itselleni vaisuksi jääneen Reilukerhon O.L.A.R.I., kuudessa vuodessa kuulijan onneksi englannin suomeen vaihtaneen Shakan Villist lännest Lähi-itään sekä Jontin Militantti funkki erottuvat massasta edukseen.

Kotimainen rap on nykyisin monimuotoisempaa kuin koskaan, mutta Monelt ne tulee II:lla sitä ei kuule. Sulavasti esiintyjästä toiseen etenevä nauha kuulostaa sen sijaan ammattitaidolta, hyvässä ja pahassa: heikkouksia on vähän, suurimpana "vikana" on pidettävä tasaisuutta. Ykkösosan tasapainottomuudessa ja särmissä oli myös sen persoonallisuuden ydin. Kulmien pyöristymisen mukana on myös kadonnut aimo annos huumoria, enkä tarkoita että hassuttelua tarvittaisiin lisää: pilke silmäkulmassa kuusi vuotta sitten paasanneet osallistujat vaan kuulostavat yhä uskottavammilta kuin kakkososan synkeämieliset sylkijät.

Ei Monelt ne tulee II kuitenkaan ole tarkoitettu kuvaksi suomirapista vuonna 2010, vaikka se yksi sellainen onkin. Kiitosta heruu mukanaolijoiden punnitusta ulosannista sekä hyvin valituista taustoista. Yleisestä tason noususta kertonee parhaiten se, että Raimo alkaa tuntua jo vähän eksyneeltä tässä joukossa. Onko se hyvä vai huono juttu, onkin jokaisen oma ongelma. Hienoa, että mukana on nainen – Petin Vilunkien siilossa kuuluu mixtapen positiivisimpaan antiin.