Angra: Aqua

SPV

Murrettakoon yksi myytti heti tähän alkuun: me kriitikotkin olemme vain ihmisiä. On nimittäin sanottava, että vaikka lähtökohtaisesti kaikkea meille tulevaa musiikkia pyritään kohtelemaan tasa-arvoisesti, olemme oppineet kokemuksen kautta, että jotkut levyt ne vain, pentele vieköön, kertovat itsestään valitettavan paljon pelkästään levy-yhtiönsä nimellä, saatekirjeellään tai kansitaiteellaan. Angra, brasilialainen powermetal-bändi samalta lafkalta muun muassa Acceptin ja Scorpionsin kanssa, ei siis ehkä nostata odotuksia kovin korkealle.

Jo 90-luvun alussa debyyttinsä julkaissut gentlemanniorkesteri ei vastoin odotuksia kuitenkaan vajoa täyteen mitäänsanomattomuuteen. Aqualla Angran ote powerin takomiseen kun on proge-henkisyydessään poikkeava: 4/4 kulkevat biisit ja kaavamaiset ilotteluriffit ovat vähissä, kun sitä vastoin jatkuva jazzailu ja koukeroiset kappalerakenteet ovat olennainen osa bändin tekemistä, ja juuri ne pitävät levyllä meiningin mielenkiintoisena. Levyn alkupuolta kuunnellessa tuntuu lisäksi siltä, että kaiken soitannollisen hauskanpidon keskellä on jaksettu muistaa myös vahvojen melodioiden merkitys, mistä Awake From Darkness on levyn vahvin esimerkki. Yksinkertaisten ratkaisujen karttaminen ja soittotaidon esittely koko yhtyeen leveydeltä on kuitenkin jopa niin leimallista, että esimerkiksi laulaja Edu Falaschin sinänsä pätevä laulutoiminta kuulostaa laimealta vain siksi, että miehen laululinjat eivät satu sisältämään hulluja 16-osakuljetuksia tai muita yli-inhimillisyyksiä.

Aqua hahmottuukin enemmän kikkailulevyksi, kuin kantavien melodioiden ja vangitsevan tunnelman tarjoajaksi. Omaperäisyyden ja konservatoriohenkisten sovitusratkaisujen tavoittelu tuntuu ajautuneen simppelimpien ideoiden jalostamisen edelle ja levyn puolessa välissä, Hollowin ja Monster In Her Eyesin kohdalla, biisien taso lopahtaa ainoastaan päätösraita Ashesin omatessa voimaa nousta esiin levyn loppupuolelta. Kokeneet brassit ovat kyllä onnistuneet luomaan monipuolisen ja yhtyeen soittotaidon esiin tuovan levyn, mutta roihuavat visiot ja puoleensa vetävät melodiat ehtyvät Aqualla jo parin ensimmäisen raidan jälkeen.