The Hundred in the Hands: The Hundred in the Hands

Warp

The Hundred in the Hands ei ole nimestään huolimatta mikään punk rockia tai hip hopia vääntävä retkue, vaan ihka aitoa elektronista pop-rockia esittävä tyttö & poika –duo suoraan New Yorkin Brooklynistä. Jason Friedmanin ja Eleanor Everdellin muodostama kaksikko julkaisi keväällä debyytti-EP:nsä ja nyt on koittanut ensimmäisen pitkäsoiton vuoro.

Elektroninen pop on usein raivostuttavan tekopirteää loikintaa neonvärisissä kukkapelloissa, mutta THITH:n tapauksessa tilanne ei ole suinkaan tämä. Kaksikon soundeissa on runsaasti perintötekijöitä elektronisen rockin puolelta, sekä tummia juonteita, jotka tekevät musiikista tarttuvampaa ja joissain kohdin jopa tummasävyistä.

Young Aren´t Young on tarramaisessa hittimäisyydessään loistava avausraita, mutta vasta seuraavaksi kuultavat Lovesick (Once Again) ja Killing It osuvat kunnolla leukaperiin. Mikäli Kraftwerkin heput olisivat syntyneet 30 vuotta myöhemmin New Yorkissa, olisivat he saattaneet luoda jotain vastaavaa.

Everdellin pehmeän läpäisevä, lämmin ja samanaikaisesti etäinen lauluääni on duon terävin, mutta ei suinkaan ainoa, ase. Tuotantojälki hipoo täydellistä ja biisit soivat mureasti ilman pienintäkään tukkoisuuden merkkiä, jolloin äänillä on tilaa liikkua sekä kaikua. Vähäeleisyys on toiminut ohjenuorana myös sovituksia työstettäessä, minkä ansiosta esimerkiksi berliinimäisen ärhäkkä Dressed In Dresden, sekä vaimeasti valssaava päätösraita The Beach jäävät kerrasta mieleen. Maininnan ansaitsevat myös sinkkubiisi Pigeons, josta on ohjattu muuten poikkeuksellisen mielenkiintoinen video, sekä nimensä veroinen Commotion, jonka sykkeessä voi kuulla kaupungin, joka ei koskaan nuku.

THITH ansaitsee täydet pinnat kaikilla rintamilla, joten viisi tähteä on selviö vaikka kyseessä on vasta debyytti. Suorat hitit jäävät puuttumaan, mutta ne korvataan timanttisella kokonaisuudella, josta ei löydy ainuttakaan kauneusvirhettä.