Koljosen tiekiista: Ei kuule mitään, Ei nää mitään, Ei sano mitään

Longplay

Seitsemäntoista biisiä ja karvan päälle kaksikymmentä minuuttia, siinä faktoja jotka kertovat paljon tästä Viikatteen sivuprojektista. Primitiiviseen puristukseen uskova trio ulostaa soittimistaan laimentamatonta suomalaista hardcore-punkia, joten tahti on tappava ja sanoitukset on ladattu täyteen huumoripitoisia pikkupalasia.

Levy on kuuleman mukaan jonkin sortin kunnianosoitus hc-punkin pioneereille, minkä johdosta trio on saattanut käydä puhtaalla omallatunnolla pöllimmässä palasia KTMK:n, Terveiden Käsien, sekä kumppaneiden tekeleistä. Näistä lainoista on pyritty sitten kasaamaan jonkin sortin biisejä, mutta yritykset ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta aika ponnettomia. Aiemmin sinkkuna julkaistu Nieminen joustaa, sekä muusta materiaalista kokeellisella progeilullaan eroava Konelan koristekapselit (3 kappaletta) herättävät jotain tuntemuksia, mutta muuten kohkaus lipsuu lähinnä imuroinnin taustamusiikiksi.

Koljosen tiekiista saattaa olla terapiayhtyeenä tarpeellinen, mutta juuri muuta hyötyä tästä kunnianosoituksesta ei sitten olekaan. Tässäkin tapauksessa kannattaa turvautua alkuperäiseen ja jättää halvat kopiot väliin.