Garden Of Worm: Garden Of Worm

Winter

Pirkanmaalaisen Garden of Wormin aiemmin tänä vuonna ilmestyneen, yhtyeen itsensä mukaan nimetyn albumin gatefold-vinyylin kansitaide on julmetun komeaa. Justin Bartlettin sutta kuvaava maalaus sekä kansien sisäpuolelta löytyvä valokuva lumihangessa seisovasta yhtyeestä sulautuvat toisiinsa ja muodostavat lohduttoman kokonaisuuden, jossa rinnastuu sekä kerrostuu kuvitteellinen ja todellinen.

Kansien vaaleanavarassa tilattomuudessa on jotain samaa kuin kolmikon doom metallissa. Hitaahkosti aavaa tasamaata lanaava albumi vaikuttaa alkuun vaisulta ja ominaisuudettomalta, määrämittaisena etenevältä peruskamalta, mutta kun oppii kääntämään toisen posken, huomaa kelmeävaloisen kokonaisuuden seassa pilkahtelevan, tummasti vaanivan pedon.

Perinteinen doom on perinteistä doomia perinteisine vaikutteineen, ja siihen kategoriaan tämäkin levy on helppo laittaa. Jollain tavalla Garden Of Wormista tulee mieleen toinen kotimainen, Reverend Bizarre, mutta pirkanmaalaiset erottaa pillit pussittaneista turkulaisista kuitenkin ainakin tietynlaisen ehdottomuuden poissaolo. Pakonomaisen yksivaihteisuuden rinnalla kuulee myös kiinnostuksen progressiiviseen rockiin, jonka mukana tulee aimo annos melodista kepeyttä.

Garden Of Wormin musiikillinen anti on eloisaa, paikoin jopa värikästä, mihin nähden vokalisti SJ. Harjun ulosanti tuntuu välillä turhan yksiulotteiselta. Kuitenkin A-puolen päätös The Black Clouds on uljas juuri Harjun laulun myötä. Akustinen Rays Of Heaven on kaunis poikkeama albumin raskaasta, mutta samanaikaisesti toiveikkaasta yleistunnelmasta, jonka kruunaavat komean vaihtelevat Psychic Wolves sekä päätösraita Hollow. Vaikkei mikään albumin biiseistä tuo mitään suoranaisesti uutta genreen, paljastaa Garden Of Worm, että Suomessa edelleen tehdään hyvin mielenkiintoista doomia.