Brian Eno: Small Craft On A Milk Sea

Warp

Brian Eno on neljäkymmentävuotisen uransa aikana ollut monessa mukana. Pioneerityö sekä oman että muiden musiikin parissa on taannut sen, ettei Eno kovin helpolla tule jäämään musiikinystävien kollektiivisen muistin ulkopuolelle tulevaisuudessakaan. Mutta esim. uraauurtavista soololevyistä, Roxy Musicista tai David Bowien Berliinitrilogiasta on kulunut jo jonkin aikaa. Miten käy Enolta musisointi 2010-luvulla?

Small Craft On A Milk Sean perusteella ihan hyvin. Enon ensimmäinen Warp-levy on todella hyvältä kuulostava, mutta vähän ontoksi jäävä viidentoista biisin mittainen albumi, jonka soundtrackmaisuus on turhankin ilmeistä. Osin Enon ja Leo Abrahamsin Lovely Bones -elokuvan (suom. Oma taivas) ääniraidalle kelpaamattomista kappaleista koostuva lätty ei tuo Enon tuotantoon mitään erityisen uutta, mutta kierrättää tuttuja elementtejä mielenkiintoisesti. Eno, Abrahams ja Jon Hopkins ovat Small Craftilla luoneet tunnelmallisen kokonaisuuden, jossa solistin osassa vuorottelee piano ja sähkökitara.

Huikeinta Enon tuoreessa(kin) musiikissa on se, kuinka vähällä hän onnistuu täyttämään äänikuvan. Vaikka musiikissaan ei näennäisesti tapahdu kovinkaan paljon, täyttyvät luurit hallitsemattomasti, ja vähäiseltä tuntuva pianonkilkuttelu muuttuu hyvin kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi. Biiseissä on parhaimmillaan ajattomuudelta tuntuvaa kauneutta, mutta turhan moni perkkussioin varustetuista kappaleista ovat yksitoikkoisen oloisia, vaikka niiden rytmiset kuviot eivät helpoimmasta päästä olekaan.

Tekstuurienmuodostuksen kautta rakentuvat biisit ovat täynnä sinänsä hyviä ideoita, joiden kehittely vain tuntuu jäävän vaiheeseen. Jo perusolemukseltaan hahmottomammat ambient-biisit eivät tästä kärsi ja julkaisun kohokohtia ovatkin alku- ja loppupään tunnelmoinnit. Keskelle albumia sijoitetut, erilaisten rytmien ja tylsän, mutta tyylikkään kitaran raskauttamat biisit eivät sen sijaan säväytä. Small Craft On A Milk Sea on parhaimmillaan kuitenkin julmetun hyvää huminaa ja kuminaa.