Neil Diamond: Dreams

Columbia

1960-luvulla uraansa aloitellut ja 1970-luvulla uransa huipulla ollut laulaja-lauluntekijä Neil Diamond elää 2000-luvulla uutta nousukautta. Vuoden 2005 12 Songs ja vuoden 2008 Home Before Dark nostivat Diamondin parin vuosikymmenen tauon jälkeen Yhdysvaltojen listojen huipulle. Diamond-renessanssista halutaan nyt repiä selvästikin kaikki irti, sillä viime vuonna julkaistun joululevyn jatkoksi markkinoille lyödään sopivasti pukin konttiin ehtivä, cover-versioista koostuva Dreams.

Levyn kansilehdessä Diamond kertoo "rock-aikakauden parhaiden kappaleiden" tulkitsemisen olevan pitkäaikainen haave, johon viitannee myös levyn titteli. Diamond ei ole lähtenyt turhaan kainostelemaan, vaan klassikkojen seasta löytyy myös yksi hänen oma sävellyksensä, Monkeesille kirjoitettu I´m A Believer. Beatlesilta mukaan ovat valikoituneet Blackbird ja Yesterday. Muutenkin versioitavat kappaleet ovat tuttua klassikkomateriaalia, ja kieltämättä jokainen kappale puolustaa paikkaansa melodisen rockin kaanonissa. Mukana on myös, yllätys yllätys, Leonard Cohenin Hallelujah.

Albumin akustinen äänimaisema ja riisutut sovitukset nostavat Neil Diamondin tulkinnan etualalle. Vertailukohdaksi nousevat väistämättä Johnny Cashin myöhäislevytykset, mutta Diamondilla ei ole Cashin kaltaista kykyä muuttaa kappale kuin kappale vereslihaiseksi virreksi. Dreamsia kuunnellessa on välillä vaikea päättää, onko äänessä koskettava tulkitsija vai vain vanha mies, jonka äänestä on kadonnut paras notkeus.

Enimmäkseen Diamond voittaa kuitenkin puolelleen. Randy Newmanin Feels Like Home ja Losing You, Leon Russellin A Song For You sekä Eaglesin Desperado nousevat kärkikastiin. Yllättäen myös Yesterday vakuuttaa: kappaleeseen on jopa löydetty uuden intron ja sovituksen myötä hieman uusi lähestymiskulma. Toinen McCartney-tulkinta, loputtoman melodinen Blackbird sen sijaan pilataan tympeällä kitararämpytyksellä.

Vaikka klassikkokappaleiden uudelleentulkinta harvoin tarjoaa suuria musiikillisia elämyksiä, onnistuu Dreams tehtävässään keskimääräistä paremmin. Levyssä on jotain äärettömän sympaattista, lämmintä ja rauhoittavaa. Päiväunikäytössä albumi toimii mainiosti ja kun Suomen Turku julistaa muutaman viikon päästä jälleen joulurauhan, voisi levylautaselle joululaulujen sijaan tyrkätä vaikka Dreamsin.