Flamboy: Neighbor Girl Revolution

Comusic

Flamboy koostuu maskuliinisuuteen viittaavasta nimestä huolimatta kahdesta nuoresta naisesta. Musiikillisesti serkukset Hanni Räisänen ja Laura Onikki liikkuvat samalla hitikkään tyttöpopin temmellyskentällä, jolla esimerkiksi Sugababes sekä All Saints ovat niittäneet mainetta. Brittiläisiin kilpasisariinsa Flamboy tekee kuitenkin eroa säveltämällä ja sanoittamalla kappaleensa pääosin itse. Tuotanto- ja sävellysapua on tarjonnut mm. Jukka Backlund, jonka palkintovitriinissä komeilee useiden Idols-tähtien kultalevyjä. Varmasti osaksi Backlundin ansiosta jälki on tyylikästä ja kestää vertailun kansainvälisiin menestyjiin.

Edellä mainitut tyttöbändit eivät ole aivan hatusta vedettyjä esimerkkejä, vaan ovat selkeästi olleet esikuvina levyä tehdessä. Suurin osa albumista on silkkaa Sugababesiä, aina laulusoundia, tuotantoa ja semi-provosoivia lyriikoita myöten. Rauhallisemmat Find ja Runaway and Hide ovat puolestaan kaiken velkaa William Orbitin tuottamalle All Saints -hitille Pure Shores.

Flamboyn edustamassa genressä persoonattomuus ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön synti. Sen sijaan se on, etteivät kappaleet tartu. Neighbor Girl Revolutionille ei ole osunut yhtään Pure Shoresin tai Sugababesin Overloadin kaltaista herkullista höpöpop-raitaa, vaan materiaali muistuttaa enemmän hittien tilkkeeksi levyille suollettavaa täytettä. All filler, no killer.

Ei Neighbor Girl Revolution silti läpeensä huono levy ole, ainoastaan melko mitäänsanomaton. Räisänen ja Onikki ovat selkeästi lahjakkaita laulajia ja sävellyksissäkin on jo paikoittain ituja, joista voi versoa tulevaisuudessa yhä koukukkaampia teoksia. Nyt tuloksena on vain hyvin tehtyä, mutta helposti korvien ohitse lipuvaa popmusiikkia.