Bruce Springsteen: The Promise

Sony Music

Kuten useimmat varsin hyvin tietävät, vuonna 1975 julkaistu Born To Run merkitsi Bruce Springsteenille lopullista murtautumista rockin aateliin. Vain harva kuitenkaan tietää, että pian tämän jälkeen Springsteen joutui entisen managerinsa kanssa tuskalliseen oikeudenkäyntiin, joka käytännössä esti mieheltä uuden musiikin julkaisun kahdeksi kokonaiseksi vuodeksi. Brucen turhautuminen purkautui luonnollisella tavalla musiikkiin, jota oikeuskäsittelyn aikana syntyi ennätysmäiseen tahtiin. Nauhoitettua materiaalia kyseiseltä aikakaudelta on vähintäänkin neljän pitkäsoiton verran ja kirjoitettujen laulujen määrän tietänee vain Springsteen itse. Näistä kymmenistä kappaleista muovautui vuoden 1978 mestarillinen Darkness On The Edge Of Town, mutta suurin osa materiaalista jäi arkistojen kätköihin. Osan Springsteen tarjosi levytettäväksi muille artisteille (Because The Nightin esitti Patti Smith, Firen Pointer Sisters) ja osa näki päivänvalon vuoden 1999 Tracks-kokoelmalla. Kattavaa otosta tähän fanien janoitsemaan ”aarrearkkuun” ei kuitenkin ennen tätä ole suotu, mutta nyt tarjolla on peräti kaksi erilaista versiota. Perinteinen kahden levyn versio tarjoaa materiaalista yhtenäisen ja varsin napakan kokonaisuuden, kun taas kattava neljän levyn boksi tyhjentää pesän kaikista jossitteluista lopullisesti.

Vaikka näin jälkikäteen Brucen päätös jättää julkaisematta näin täysipainoinen ja loppuun saatettu materiaali tuntuu käsittämättömältä, täytyy muistaa missä tilanteessa mies ja E-Street Band tuolloin olivat. Taiteellisesti Springsteen on aina ollut äärimmäisen tinkimätön ja kun tähän yhdistää sotkeutuneet lakiasiat ja Born To Runin huikean menestyksen, ei ihme että kompassi oli hetken aikaa The Bossillakin sekaisin. On myös selvää, ettei tämänkaltaisessa tilanteessa olisi voinut julkaista mitään hivenenkään kompromissilta haiskahtavaa, vaan ainoastaan täysin saumattoman kokonaisuuden, joka sittemmin ilmentyi Brucen mieliin Darknessin muodossa. Ja vaikea tätä päätöstä on sinänsä kritisoida, sillä Darkness On The Edge Of Town on paitsi Brucen paras levy, myös yksi omista aution saaren levyistäni.

The Promise alkaa kuitenkin tutuilla sävelillä. Racing In The Street löysi tiensä myös Darknessille, mutta Promisen versio on alkuperäistäkin eeppisempi ja hartaampi, eikä mukaan mahdutettu viulu kuulosta tässä yhtälössä yhtään hassummalta. Toinen tuttu kappale, Because The Night, kuulosta taas hieman puhkikuluneelta, sillä Patti Smithin ”alkuperäinen” versio on vuosien saatossa lunastanut täysin paikkansa, eikä kappaletta oikeastaan osaa edes enää ajatella Springsteenin tekemäksi. Uudet kappaleet ovat puolestaan pääosin hyvää keskitasoa, mitään merkittäviä klassikoita ei ainakaan muutaman viikon kuuntelun perusteella nouse esiin, mutta toisaalta varsinaisiin mahalaskuihinkaan ei sorruta. En ole ikinä ollut mikään ylin Clarence Clemonsin saksofonin ystävä, mutta The Promisella mies hoitaa leiviskänsä moitteetta, toki lievän yliannostelun kera. Seikka, joka korostuu entistäkin selvemmin jos vertailuun otetaan Darkness-levy. Myös tunnelmaltaan The Promise eroaa selvästi ”seuraajastaan”, sillä kokonaisuutena se on selvästi bile-henkisempi, keveämpi ja positiivisempi kuin pinnan alle pureutuva Darkness.

Kakkoslevy on The Promisen vahvempi puolisko. Sen helppous ja vapautuneisuus luo mielikuvia Springsteenin kahdesta ensimmäisestä (ja aliarvostetusta) pitkäsoitosta, jolloin Bruce oli vielä karvanaamainen jätkänkloppi New Jerseystä. Kappaleista ainoa aiemmin tuttu on Tracksillä julkaistu uljas nimikappale, joka on fanien joukossa jo noussut vähintäänkin kulttiasemaan. Kappale onkin liki täydellinen lopetus levylle, jonka olisi kaiken järjen mukaan nähdä päivänvalo jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Mutta kuten kliseitäkin uhmaten sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.