Mikko Innanen & Innkvisitio: Clustrophy

TUM

Saksofonisti Mikko Innasen Innkvisitio-yhtye on kotimaisen jazzkentän kokeilevampaa osastoa. ”Retro-futuristiseksi” musiikkiaan kutsuva poppoo yhdistelee huoletta nyrjähtäneitä foniteemoja, avaruustunnelmia ja lelusoittimia eikä hevin taivu perinteisten genrerajojen sisälle. Edes avantgardeksi tai freejazziksi tituleeraaminen ei tunnu täysin tyydyttävältä. Kuluneesti voisi todeta, että Innasen Innkvisitio on jokaisen koettava itse ennen lopullisen leiman lyömistä.

Clustrophy on parhaimmillaan todella tiivistunnelmainen levy. Hitaimpiin, lähes vapaasti leijaileviin kappaleisiin on loihdittu useita vangitsevia äänimaisemia. Innasen innovatiivinen tuuttaaminen ja Seppo Kantosen syntetisaattoristaan löytämät robottiäänet luovat heti kiekon avaavasta Earth’s Second Moonista asti viehättävän vinksahtaneen tunnelman. Vielä nautittavampaa on kuitenkin kuunnella, kun Kantonen ja rumpali Joonas Riippa pääsevät ripeämmissä kappaleissa kunnolla kehittämään komppia. Kahden miehen Galaxy -nimelläkin työskentelevältä parivaljakolta outoilu tuntuu tulevan suoraan selkäytimestä.

Innkvisitiossa on myös kansainvälistä väriä kahden fonistin – ruotsalaisen Fredrik Ljungkvistin ja saksalaisen Daniel Erdmannin – verran. Keikoilla usein kvartetiksi keventyvä orkka pelaa hienosti yhteen ja pysyy kasassa käsittämättömimmissäkin rytmeissä. Porukan leikkisyyttä ja kekseliäisyyttä on pakko ihailla, mutta välillä sekoilu yltyy liiankin kovaksi. Levyn pisin kappale, The Grey Adler Returns Again, on tästä hyvä esimerkki: teemassa on vetovoimaa, mutta mielenkiinto uhkaa kaikota, kun keskivaiheilla kuullaan minuuttikaupalla varsin atonaalista ja levottomasti pyrähtelevää töräyttelyä. Ehkä taiteellisesti ansiokasta, mutta ei sitä puhtaasti ilokseen kuuntele.

Clustrophyn kuulostelu vaatii ehdottomasti keskittymistä, sillä Innkvisition ilmaisu käy äkkiä vaikeaksi sunnuntaikuuntelijalle. Vielä paremmin musiikki toimisi luultavasti livenä ja tarpeeksi vastaanottavaisessa mielentilassa. Silti jo levyä kuunnellessa pystyy hyväksymään epämääräisen metelin ja nauttimaan kokonaisuuden ennakkoluulottomuudesta ja esiin pilkahtelevasta huumorista.