Sircuscus: Brutal Ethnology (EP)

Omakustanne

Kun saatteeseen on laitettu pakollisiksi (etäisiksi) vertailukohteiksi Deep Turtle, Mr. Bungle ja Melvins, tulee mietittyä, jotta niinköhän Butthole Surfers on lähtenyt salanimellä Satakuntaan sekoilemaan! Vaan taitaa henkisen päämajansa Huittisiin sijoittaneen SirCusCus-trion taustalta löytyä ihan sinivalkoisia tekijöitä, vaikka yhtye ensimmäisen julkaisunsa perusteella onkin hyvin leikkisän rockin asialla. Äkkiväärä ja käänteissään vikkelä kymmenen biisin ja kahdenkymmenen minuutin Brutal Ethnology -EP esittelee maukkaan taidepunkin ja kokeellisen rockin sekä raskaammankin lanauksen muotoja yhdistelevän kolmikon.

Vaikka SirCusCus tuo mieleen vähän jokaisen mainitsemistaan yhtyeistä, on huittislaisten keitos mukavasti itsenäisen ja kepeän kuuloista. Yhdistelmässää on vähän kaikenlaista, jonka yhteisenä kivijalkana tuntuisi olevan helppouden välttäminen ja samalla helpolta tuntuvan musiikin esittäminen. Rytmi- ja rakennetyöskentelyn sätkivänkulmikkaan monimuotoisuuden rinnalla trio tarjoilee pehmeitä koukkuja, melodiantynkiä ja yhteislauluun houkuttelevia, hieman epävireisiä rallatteluja. En ihmettele, jos kolmikko olisi kaikenmaailman kikkailijoiden lisäksi kuunnellut 80-luvun mielenkiintoisempia amerikkalaisia alternative rock -bändejä, kuten The Replacementsia tai Hüsker Dütä. Lo-fi -estetiikka, tarttuvuus ja todella ei-2000-lukulainen soundipolitiikka sekä oivallus tehdä musiikissaan mitä tahansa, ei ole mitään uutta, mutta selvästi yhä elinvoimanen tapa luoda mielenkiintoista musiikkia.

Brutal Ethnology osoittaa, että vasta helmikuussa 2010 perustettu SirCusCus toimii yhdessä ällistyttävän hyvin. Oskari T:n ja Petri M:n rytmiryhmä tuottaa tarkkaa, tiukkaa ja monipuolista rihmastoa, jonka nopealiikkeiset päät liikkuvat klovnien ja avantjazzareiden välillä marssien, välillä möykäten. Arttu O:n kitaroissa on sähköä ja luomua, folkia ja doomia sekä tietysti koko yhtyeen musiikilliselle yleisilmeelle niin olennaista Beefheart-Sweetheart -henkistä vapaata, mutta kovareunaista aggressiivisuutta. Lopputuloksena on shamanistista länkkärimusaa betonikaupunkien antisankareille.

EP:n biisit liikkuvat äänialassa kuten kansitaiteen vinksahtaneet eläimet ja vähän sinne tänne hakeutuva yleisilme; holotnankolisevasta alusta tiukkaan nousurypistykseen ja yhä edelleen laskevasti tempoilevaan väliosaan päättyvä, outokielinen Global Womb on vain ensimmäinen esimerkki SirCusCusin monipuolisuudesta. Silti kokonaisuus on jämäkkä kuten se kaksi ja puolimetrinen toteemipaalu, jonka voi nähdä kuvissa. SirCusCusin teltan alta löytyy kaikkea: Shamanic Box tarjoaa akustisesti keveämpää henkisyyttä, Parent Pet on vinksahtanut yritys soittaa skaalametallin ja progen sekoitusta punkkina ja Mascot tuo mieleen Nirvanan tekemässä ääniraitaa epäonnelle.

Vaikka julkaisun ensimmäinen puolisko tuntui aluksi väkevämmältä, osoittivat lisäkuuntelut myös toisen puoliskon tehon. Brutal Ethnology on ekstaattinen, mutta jotenkin kovin rauhaisa tyylien ja taitojen sekamelska. Ja hyvä sellainen.