Eri esittäjiä: Gilles Peterson Presents - Worldwide

BBE

DJ, levyfriikki ja musamoguli Gilles Peterson on vuodesta 1998 tehnyt Worldwide-radio-ohjelmaa BBC:n Radio 1:lle. Jazzin ja klubimusiikin melko laajassa keskiössä pyörivän Petersonin ohjelmaa kunnioitetaan nyt kahden levyn ja yhteensä 27 raidan kokoelmalla, joka ulottuu klubijatsin ja soulin maailmoista hiphoppiin, happohouseen, räppiin, souliin, R´n´B:hen ja niin edelleen – avainsanana on toisaalta taustatapettimainen trendikahvilatyylikkyys, toisaalta taas paketista löytyy ihan parketille asti murtautuvaa hittiä ja jopa räväkämpää otetta. Tietynlainen maukas punainen lanka löytyy silti.

Vaikka tuntuu hiukan tyhmältä seuloa ”vanhoja” biisejä, on Petersonin rakentaman katsauksen juoni ihan kiinnostavaa ruodittavaa. Ja onhan kattaus laadukas. Erykah Badua, M.I.A.:a, Dizzee Rascalia, Sebastien Tellieriä, Amy Winehousea ja Gotan Projectia sisältävä nimilista on vaikuttava ja pelkän nimidroppailun pohjalta paketti on jopa huikea. Mutta entäs se todellisten hittien määrä? Onko se suoraan suhteessa isoimpiin nimiin? Kuinka paljon peruskauraa ja hohhoijakkaa-osastoa kakkuun mahtuu? Ja entäs yllättäjät?

Aloitetaan käänteisesti. Kakkoslevyn yksi positiivisimpia paukkuja on yhdysvaltalaisen äränbee-tähtösen Amerien viiden vuoden takainen tymäkkä 1 Thing. Rauhallisemmasta puolesta Jose Jamesin samettiääninen rentoilujatsi potkii oikein hyvin, vaikka suurin osa tuosta ambientimmasta materiaalista pakkaa lähinnä unettamaan – tyylikkäästi tai ei. Tellierin La Ritournelle on siitä sarjasta elähdyttävintä laitaa. Brittiläisen RSL:n viime vuosikymmenen raikkaasti sykkivä salonkihouse-anthem Wesley Music, svengaava mutta jazz-tyyni Seun Kutin afrorypistys Many Things ja Recloosen pirteä Dust ovat kakkoslevyn parhautta. Silti ykköslevyltä löytyy monipuolisempi kattaus.

Intialaisjuurisen britin Nitin Sawhneyn keikka vuoden 2009 Flow´ssa oli erinomainen, mutta öisesti paikallaan jumittavalla Tidesilla maestro ei vielä pääse toden teolla vauhtiin. Laahaavan mutta kauniskaarisen Cinematic Orchestran yhteistyö Roots Manuvan kanssa All Things To All Menillä yrittää yhdistää räpäytyksen uhkaavaa särmää maalailuun mutta onnistuu yksitoistaminuuttisella vain tietyllä tasolla. Vaikka vastalaidat luovat melkoisen osuvan väreen, ei Orchestran pelkistetty jumitus silti löydä kliimaksia. Sisäsiisteys kun monessa kohtaa tarkoittaa kesyä ja ikävän mitäänsanomatonta. Tämä taitaa olla Petersonin kieltämättä maukkaan makunystyrän suurin miinus. Mutta sitten on heti perään Quasimoton tylympää triphop-tiputtelua uhkaavalla levynraaputtelulla, Q-Tipin happoisen härö räpäytys Lets Ride sekä aina yhtä vahvan Badun mahtava Green Eyes klassiselta vuoden 2000 Mama´s Gunilta.

Jay Deen lyhyt Rico Suave Bossa Nova hymyilyttää, Winehousen öinen Take The Box debyytiltä Frank ei yllä ihan neidon tähän mennessä parhaimpien kappaleiden tasalle vaikka Amyn tulkinta vakuuttaa. Elektro-tango-yhtye Gotan Projectin sykkivä Triptico, Dizzee Rascalin munakas grime I Luv U ja M.I.A.:n debyytiltä Arularilta nostettu kulmikas elektrodancehall-anthem Galang tuovat koko levypakettiin tarpeellista ytimekkyyttä. Onhan Petersonin linja toki monipuolinen ja sietää joukossaan paljon käänteentekevää jukuripäisyyttä. Mutta on tästä AIKA pitkä matka vielä John Peelin avarakatseisuuteen.