Columbia

Erittäin rennolla asenteella musiikkia tekevä Cake on aina kuulunut osastoon ”periaatteessa kiinnostava”. Bändin uutuuslevyyn tutustuttuani ymmärrän paremmin miksi näin on ollut, ja todennäköisesti tulee olemaankin. Comfort Eagle on täydellisen keskinkertainen äänite muutamalla kelpo osumalla suolattuna.

Ihan hyvän grooven kanssa starttaava pitkäsoitto tuo ensimmäisenä mieleen Fun Lovin’ Criminalsin rehelliset pikkuserkut, jotka eivät aivan täysillä usko sanomaansa. Seuraava mielikuva on Joseph Arthur ilman zappamaista musiikillista hulluutta ja lopuksi kuullostetaankin melkein jo Thin Lizzy-coverbändiltä. Aivan näin huonosti asiat eivät kuitenkaan ole. Cake vain liikkuu alueella, johon luonnollisesti yhdistetään päätön kokeilunhalu ja riskinotto.

Vasta levyn puolessa välissä vastaan tulee ensimmäinen biisi, joka ei suoranaisesti soita plagiointi-kelloja. Commissioning A Symphony In C on metka biisi koukkuineen päivineen ja yhä parempaa on luvassa; Long Line Of Cars on täydellisellä riffillä siunattu hitinpoikanen. Jolkottavan tarttuvaa bassokuviota edestakaisin rullaava kipale olisi seitkytluvulla ollut taattua listakamaa, mutta joutunee nykypäivänä painumaan unholan perukoille.

Ilman omaa tunnistettavaa soundia on bändiä vaikea saada kunnolla lentoon; tähän lähtökiihdytykseen tyssää Caken matka Comfort Eaglen siivillä. Yhdeksän turhanpäiväistä biisiä vastaan kaksi loistavaa sittenkin on aika heikko saavutus.