Crystal Fighters: Star Of Love

Zirkulo

Nykyisess� artistipaljoudessa huomion her�tt�miseksi ei aina auta se, ett� on tehnyt hyvi� kappaleita hyv�lle levylle. Joskus riitt��, ett� tekee juttuja omalla mielenkiintoisella tyylill��n ja artistilla on heti esitt�� mukaansatempaava tarina. Crystal Fightersilla on esitt�� n�ist� ainakin kaksi j�lkimm�ist�. Vokalisti Laure l�ysi edesmenneen erakkoisois�ns� baskikodista p�iv�kirjan, josta l�ytyi keskener�isen oopperan runko, nimi ja esitt�j�. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ker�t� Lontoosta kaverit yhteen ja viimeistell� papan teos Espanjassa sekoittamalla sopivasti yhteen baskisoittimia, raakoja Justicelle velkaa olevia syntikkasoundeja, tarttuvaa poppia ja tanssimaan kutsuvia rytmej�.

Kuten arvata saattaa, ei oopperamaisuutta Star Of Lovessa juuri ole. Sen sijaan albumin rakenne muistuttaa viihdytt�v�� livekeikkaa. Alun biisikolmikossa yhtye esittelee raaimmat ja parhaiten potkivimmat elementtins�, jotka huipentuvat kolmannen raidan raskaaseen kitarariffiin. Myrskyn j�lkeen on aika heng�ht�� ja nauttia pirteist� popeista. Kevyt olo kuitenkin rikkoontuu v��r��n paikkaan eksyneen In The Summerin takia. Viimeisen kolmen kappaleen loppuhuipennuksessa soundi jykev�ityy uudestaan ja yhtye soittaa ne toivotuimmat hittins�. Potentiaalista kertoo se, ett� Followin kaltainen menopala on varaa j�tt�� viimeiseksi kuin encorena.

Crystal Fightersilla on k�siss��n kiehtovia elementtej�, joista voisi saada aikaan jotain viel� paljon hulvattomampaa. Star Of Love j�� kuitenkin paikoin et�iseksi eik� l�hde lentoon siell�, miss� olisi tarkoitus. Parhaiten draamantajun, tanssittavuuden ja etel�eurooppalaisen eksoottisesti ��nnetyt hokemat osaa yhdist�� aluksi v�lijamittelulta tuntunut I Do This Every Day, joka sopisi riitt�v�n h�rskin kitarariffins� ansiosta vaivatta samalle soittolistalle vaikka Pendulumin ja The Prodigyn kanssa. Sen j�lkeen ehk� turhan nopeasti tarjoiltu Champion Sound tuntuu viel� makealta j�lkiruualta, mutta Plage maistuu jo liiaksi sokerilta.

Liven� kokoonpanoa on kehuttu laajalti, mist� kertoo esimerkiksi kutsu Jools Hollandin shown vieraaksi. My�s Euroopan klubikansa on ehtinyt hullaantua I Love London -singlest�. Sama riemu ei v�lity koko levyn mitalle, ja mieleen piirtyy kuva iloisista veikoista, joiden otsa on viel� paikoin rypyss�. Harvemmin tuommoista silti tanssilattialta huomaa.