Magenta Skycode: Relief

Solina

Monipuolinen muusikko-tuottaja Jori Sjöroos on pitänyt itsensä kiireisenä viime vuosina. Magenta Skycoden mestarillisen IIIII-levyn (2006) jälkeen Sjöroos on ollut säveltämässä ja tuottamassa PMMP:lle peräti kolmea kokonaista pitkäsoittoa, jotka ovat nauttineet poikkeuksellisen vahvaa kaupallista sekä taiteellista menestystä. Näiden lisäksi Sjöroos ennätti tuottaa suomalaisen rockin peruskallion, Ismo Alangon albumin Blanco Spirituals (2008). Missään vaiheessa miehen oma yhtye ei ole jäänyt unholaan, mutta taiteellisten odotusten noustessa uutukainen albumi on mennyt uusiksi pariinkin otteeseen. Vihdoin kauan hiottu lopputulos on kuultavissa.

Relief on maanläheisintä pop-musiikkia mitä Sjöroos on koskaan säveltänyt. Miehen kappaleille olennainen haikeus ja melankolinen kauneus ovat totutusti läsnä, mutta levyllä ei kuulla kryptisesti nimetyn edeltäjänsä synkkämietteistä postpunkia, vaan tilalle ovat lipuneet modernin folkin ja amerikkalaisen nykyindien juureva luonnonläheisyys. Cure-kitaroita ei ole onneksi hylätty mihinkään, siitä todisteena esimerkiksi Escape Outdoorsin intro, mutta vaikutteiden kirjo on laajentunut entisestään. Pitkäsoitolla kuullaan kaikessa sovussa enkelimäisiä taustalauluja, viuluja ja mandoliinia, eikä mikään kuulosta suureellisuudessaan kornilta tai tekotaiteelliselta tunteiden paisuttelulta. Enemmänkin Sjöroosin sävellykset henkivät luontevaa musiikillista kehitystä. Laajalle vaikutteiden galleriallehan hän on ollut altis jo muusikon uransa alusta asti.

Komeita hetkiä Reliefillä löytyy pitkin matkaa, mutta upeimmin omaan tajuntaani ovat uineet lohdullisen romanttinen Kipling, dramaattinen Night Falls On The Rifle sekä jo varhaisella Compassion-EP:llä (2005) alkuperäisversiona näyttäytynyt leijaileva Sometimes. Viimeisenä kuultava eeppinen We’re Going to Climb on todella uniikkiteos suomalaisessa popissa. Livenäkin ihastuttavasti toimivan kappaleen rytmi ottaa mukaansa heti alkulyönneiltä saakka, eikä meinaa irrottaa otteestaan vielä piiloraidan optimististen äänikudelmien vaietessa.

Yli neljän vuoden odotus on päättynyt onnellisesti. Eihän tällaisia levyjä synny kuin yksi vuosikymmenessä, paitsi Sjöroosilta ilmeisesti useampia. Jos IIIII oli tunnelmaltaan kuin talviyö, on Relief nostalgissävytteisestä aamuyöstä varhaiseksi aamuksi kaartuva syyspäivä.