Tero-Petri: Uudessa perheessä

Plastic Passion

Tero-Petri Suovanen on edelleen visusti piiloteltu salaisuus, eikä taida lähiaikoina muuttua kansansuosikiksi. Yhtye, josta Suovanen parhaiten tunnetaan – vuosikymmen sitten edesmennyt Limonadi elohopea – ei herättäne kadunmiehessä tai -naisessa mielipidettä suuntaan tai toiseen siitä yksinkertaisesta syystä, että sen omintakeinen Suomi-rock jäi melko pienen kuulijakunnan lemmikiksi. Muutamia kiteytyksiä, kuten Neiti nahkahansikas ja Ollaan kaheleita, on jäänyt jälkipolville Pokon kokoelmilta löydettäviksi todisteiksi yhtyeestä, joka oli joillekin liian suorapuheinen ja useimmille liian outo. Mutta se menneistä, sillä Suovanen on ehtinyt toiseen soololevyynsä.

Koska kyse on suomenkielisestä pop-albumista, keskiöön nousevat sanoitukset ja laulu. Uudessa perheessä on ei-enää-lapsen eikä-vielä-aikuisen miehen tuntemuksia parisuhteesta. Kuulostaa kalutulta aiheelta, mutta Suovanen onnistuu pitämään kuulijan otteessaan tarinoillaan, kielikuvillaan ja silkalla vilpittömyydellään. On hämmentävää, että on mahdollista laulaa typerästi ”toisen luona murhaaja on toisen luona hurmaava” tai zencafémaisen tympeästi ”mikron kello näyttää kohta viis” ilman, että kuulostaa typerältä tai zencafémaisen tympeältä. Suovasen lyriikka ei – kuten ei laulunsakaan – ole tyylipuhdasta. Päinvastoin, kömpelyyksiä on siellä täällä, eikä miestä voi varsinaisesta sanoa teknisesti hyväksi laulajaksi. Silti substanssia löytyy sekä teksteistä että tulkinnoista enemmän kuin siteeksi.

Uudessa perheessä on maustettu glam-viitteillä, iskelmällä ja koneilla, mutta on ennen kaikkea pop-musiikin rakastajien rakentama. Levyn johtokappale, Tuula Amberlan kanssa duetoitu opettaja–oppilas-rakkaustarina Vastarannan valoa alkaa perinteisen hillitysti kunnes kehittyy suvereenisti tamppaavaksi disko-balladiksi. Kieli poskessa kasarirokkaava Huutomerkitty hiljaisuus ei tekstiensä puolesta oikein istu kokonaisuuteen, mutta vastaa levyn hillittömimmästä sovituksesta. Lopulliseksi tunnelmaksi jää, huolimatta tekstien humoristisemmisista silpuista ja musiikillisesta iloittelusta, aikuiselämän karikoiden kautta saavutettu tietoisuus elämän totuuksista, jotka ovat joskus hassuja, joskus kipeitä ja joskus sekä että. Ja niitä kuvaamaanhan pop-musiikki on se parhain väline.